kuva

kuva

sunnuntai 5. lokakuuta 2014

40/2014

Terveisiä Kuolan niemimaalta! Kumpparit jalassa olisi hyvä kulkea täällä sisällä ettei varpaat vaan kastu... Helmi siis kuolaa aivan kamalasti. Syytä emme edelleenkään ole saaneet paikallistettua. Kuolaaminen aiheuttaa lähes tauotonta kielivärvettä, mikä hankaloittaa syömistä ja selvästi harmittaa Helmiä. No, jokainen voi kuvitella miltä tuntuu kun kieli tahattomasti lärpyttää suussa, eikä sille voi mitään. Ei kai se paljoa ainakaan naurata!

Kuolaa tulee myös öisin. Päiväsaikaan Helmi osaa jo itse käsitellä tämän kuolan ja niellä sitä. (Muutama vuosi sitten valveillakaan ei onnistunut kuolan käsittely, vaan Helmi veti sitä henkeen ja hänen oli todella hankala olla -kehitystä ja oppimista on siis tapahtunut!) Mutta ne yöt! Jatkuvaa maiskutusta ja pyöriskelyä. Siinä ei nuku sitten äitikään, lapsesta nyt puhumattakaan. (Isään tämä ei kamalasti vaikuta, ennenkuin häntä nyrkillä taon ja käsken vaihtaa Helmin asentoa.)
Aikaisin aamulla Helmi sitten havahtuu kokonaan. Sen jälkeen unta on vaikea saada, vaikka selvästi väsyttääkin. Muttei häntä voi ylös sängystä repiä viiden aikaan. Unta odotellaan ja välillä hän saattaa nukahtaakin hetkeksi. Tällaisten öiden ja aamujen jälkeen päivätkään eivät suju kovin malllikkaasti. Itkua ja kohtauksia! Onneksi toistaiseksi viikkoon on mahtunut aina pari hyvääkin yötä ja Helmi jaksaa silloin myös päivät paremmin. Tällöin kohtaustoiminta saattaa rajoittua pelkkiin poissaoloihin, mitä kyllä on valitettavan paljon.

Myös itkut ovat löytäneet tiensä meille. Helmi on yleensä varsin tyytyväinen tapaus. Omaa hyvän huumorintajun ja nauttii olostaan. Mutta nyt meillä itketään, eikä mikään tunnu rauhoittavan. On sydäntä raastavaa katsoa tätä itkua, kun mikään mitä teet ei helpota.

Parempia päiviä odotellessa!




Lallin lenkkimaisemia.



Peikkotukka

Tällä viikolla kävi ihana kampaajamme Maarit 
saksimassa peikkotytön tukkaa.
Tosin kameralle ei ole tallentunut yhtään kuvaa valmiista tukasta
ja nyt en viitsi mennä kuvaamaan, kun taustalta on kuulunut itkua jo vaikka kuinka kauan.
(Minä en sitten kuvassa kurista Helmiä, vaan pidän hänen päätään pystyssä:
tuolista irroitetaan niskatuki aina hiustenleikkuun ajaksi
ja äidin tehtävänä on toimia päänkannattelijana.)



Ei meistä vielä viljelijöitä tule! :)
Tomaateista kypsyi vain muutama
ja maisseista ei yhtään.
Kesäkurpitsa oli siis ainoa satoa tuottanut,
niin ja toki salaatit ja yrtit.
Mutta ensi vuonna uudella innolla...



Ps. Jouluun on 80 yötä! ;)





10 kommenttia:

  1. Helmille tsemppiä! Vinkki niiden tomaattien kanssa, ne kypsyvät sisälläkin. Eli ei niitä vihreitä kannata pois heittää vaan nostaa sisälle kypsymään. :)
    -M

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempeistä! Mie taidan olla niin laiska (oikeasti syytän vaan ajan puutetta) ja Lalli saa kantaa tomaatit kompostiin...

      Poista
  2. Joo täälläkin on kypsytetty tomaatit keittiön pöydällä. Hyvin onnistui, vaikken aluksi sitä itsekään uskonut...

    s

    VastaaPoista
  3. voiko Helmukalle tulla jotain viisaudenhampaita tms jotka sitä kuolaa tuottaa?

    säilöttyjä vihreitä tomaatteja oisit voinut tehdä, sipulin kanssa ovat herkkua... mä jonain kesänä tein kun jäi hirveesti kypsymättömiä :)

    Mitä tähän nyt taas osaa sanoa, kuin että iltarukouksessa pyydän seesteisiä päiviä ja hyvin nukuttuja öitä teille kaikille ja ja ja ja kaikkea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hampaita Hemulos on tehnyt jo viisi vuotta, joten siitä ei kuolaa voine syyttää. Olemme miettineet hometiöiden lisäksi ilman kuivuutta.
      Kiitos sinulle!

      Poista
  4. Kiitos tästä blogista. Saan tästä kovasti vertaistukea.Nyt ajattelin kommentoida kun kosketti niin sydämestä. On varmasti raskasta ja tuskallista kuunnella lapsen itkua ja tuntea avuttomuutta siitä kun et kykene auttamaan. Meidän erityistyttösellä on myös ollut kovin itkuisia kuukausia jo kesästä asti. Meilläkin ennen niin kovin iloinen tyttönen. Hieman apua on tuonut se että nyt tietää mistä itku johtuu ja se on pahentunut refluksitauti. Kuulostaa todella kurjalta tämä kuolaaminen. Meilläkin näitä kuolakausia on ollut, mutta ei näin pahana ollenkaan. Paljon voimia sinne ja Helmille parempia öitä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentista! Hienoa, että blogimme toimii niin kuin olimme tarkoittaneetkin!
      Refluksi on todella ikävä seuralainen, toivottavasti löydätte siihen lisää helpotusta!
      Oikein mukavia syyspäiviä teidän perheelle!

      Poista
  5. Empatiahalaus! Tuo itkujuttu.. ja yövalvomiset, samojen ongelmien kanssa painitaan täälläkin. Itku on raastavaa, mutta kun itkuherkkyyttä on tarpeeksi monta viikkoa jatkunut, niin se on myös ärsyttävää. Kun joka asiasta pitää ja koko ajan. Kai siinä hermostuu loppupeleissä sille, että näkee lapsensa kärsivän, eikä voi auttaa. Voimia ja enkeleitä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! <3
      Ja tarpeeksi kauan kun on itkua jatkunut, niin siihen ei vaan enää jaksa reagoidakaan niin voimakkkaasti - menee se kuitenkin ohi - joskus!
      Toivon teille todellakin helpotusta tuohon teidän tilanteeseen.
      Enkeliarmeijaa myös sinne!

      Poista
  6. Entäs Helmin hoitajat. Voivatko he tuoda mukanaan jotain allergisoivaa? Esim. Eläinpölyä.

    VastaaPoista