kuva

kuva

sunnuntai 25. tammikuuta 2015

4/2015

Aika menee yhä kuin iltamissa. Tällä viikolla uutena seuralaisena on Helmin yöheräily ja -häröily. Hän ei itke, mutta on todella levoton, välillä valittaa unissaan ja välillä on hereillä. Paikallistaa emme ole osanneet tämän vaivan aiheuttajaa. Kuolaa tulee jälleen paljon ja todennäköisesti sen aiheuttamana myös kielivärveet ovat palanneet. Muuten kaikki hyvin, oikein hyvin.




Vihdoin ja viimein meidän perheellä on yksi ruoka, mitä pystymme kaikki syömään.
Karkeasta riisijauhosta, puolukoista ja intiaanisokerista tehty vispipuuro.
Herkkua - myös Helmin mielestä!



Tällä viikolla Helmi on ulkoillut joka päivä!
Jee.
Tosin ulkoilu on pihalla töröttämistä, koska selkä ei kestä vieläkään tärinää.
Kävelimme tänään naapurin ovelle ja jo sillä lyhyellä matkalla
neiti alkoi väännellä itseään ja hieman itkeä.
Siis ei tärinää, mutta onneksi raitista ilmaa on myös omalla pihalla.





Helmi on askarrellut itselleen avustajan kanssa taikasauvan.
Tällä olemme viikonloppuna yrittäneet taikoa kaikki kummalliset olot pois...




Annoin Helmille niska- ja päähierontaa.
Mitä mieltä olette: tykkääkö neiti tästä?



Iloista viikkoa jokaiselle!








sunnuntai 18. tammikuuta 2015

3/2015

Arki jatkuu ja hyvä niin. Helmi entisellään, hiljainen, välillä hymyilee ja jopa ääntelee, toisinaan itkee kipua. Ehkä eniten tällä viikolla harmia on aiheuttanut suolen toiminta tai peremminkin toimimattomuus...






Pikku Kakkonen.
Välillä on hankala muistaa, että nyt Helmi saa istua enempi kuin ennen leikkausta,
ettei selkää tarvitse varoa!
Noh, onneksi muistin pikkukakkosen, siis joka arki-ilta tunti. (omaa aikaa ;))
Mitä muita Helmille sopivia ohjelmia telkkarista tulee?



Ulkoilua kotipihan jäätiköllä!
Voisikohan jo alkaa treenata luistelua?


Jotain aktiviteettia:
piirrä tai itke ja piirrä! :)
Helmi valikoi jälkimmäisen...
Vuoden mutsipalkintoa odotellessa.

No kyllä siihen paperiin nyt jotain tuli...



Lalli ja Lissu-jumppari nostivat Helmin ensimmäistä kertaa seisomaan
sitten leikkauksen, ortoosit tukena.
Kyllä se vielä punnertamista vaati kaikilta,
mutta pikkuhiljaa...


Helmiä ehkä jännitti enempi kuin sattui...


Seisallaan hän oli noin minuutin,
tästä se lähtee, vaikka tällaiselle malttamattomalle
äidille kaiken pitäisi tulla heti. ;)






sunnuntai 11. tammikuuta 2015

2/20015

Arki on alkanut oikein rytinällä, hyvä että perässä kestetään... Eli töitä ja kotitöitä, niitä on tämä viikko pitänyt sisällään. Pyhien jälkeen arki kyllä maistuu taas.



Heti keskiviikkona Helmi sai uuden, huomattavasti kevyemmän tukan!
Kiitos Maaritin, meidän hovikampaajamme. :)

Uusi tukka ja ruokalappu.



Iltarukoussydän Helmin ja äidin käsistä.



Leikkauksen jälkeen olemme pohtineet Helmin nukkuma-asentoa.
Helmi nukkuu kyljellään, ettei kuola valu kurkkuun.
Nyt täytyisi selkäranka saada mahdolisimman hyvään asentoon.
Ostimme Helmille terveystyynyn ja ainakin ensimmäisten öiden jälkeen vaikuttaa hyvältä.
Tyyny on jaettu neljään erilliseen osaan ja jokaisen osan täytteen määrää voi säädellä.


Tänä aamuna sängystä heräsi hyväntuulinen tyttö (klo 9.30)!



Ostimme myös videoitkuhälyttimen (D-Link).
Kahdeksan vuotta olemme menneet ihan perusitkuhälyttimellä
ja juosseet joka risahduksesta yläkertaan.
Tämä on todella kätevä.
Kuva tulee iPadiin tai kännykkään.
Suosittelen, jos vaan on tällaiselle tarvetta!


Aamukahvi ja lehti.
Helmi nukkuu rauhallisesti.



Arpi, tänä aamuna kuvattuna.

Olemme miettineet voiko arpi olla kipeä tai arka?
Helmiä selvästi jännittää kun siihen koskettaa.
Selkäkin toki aristaa, mutta silti tulee sellainen olo, että nimenomaan
arpi olisi kipeä...
Perusvoidetta olemme siihen laittaneet ettei se kutisisi niin paljoa.
Hankalaa kun Helmi ei osaa kertoa mikä vaivaa.
Joku selvästi vaivaa ja kun emme osaa auttaa kohdennetusti, 
niin myös kohtauksia pukkaa.

Jatkamme tulkitsemista ja salapoliisityötä...


sunnuntai 4. tammikuuta 2015

1/2015

Hyvää kuluvaa vuotta kaikille!

 Meillä on tällä viikolla "juhlittu" synttärit ja vaan oleiltu. Idän ihmeet ovat olleet kylässä ja katsomassa Hemppaa ensimmäistä kertaa leikkauksen jälkeen. Ihan täysillä Helmi ei vielä ole pystynyt isovanhempien seurasta nauttimaan, tämän takia syntämäpäiviäkään ei sen kummemmin vietetty. Äiti kyhäsi kakun ja kahvit keitettiin, jospa ensi vuonna sitten isommin.

Helmin vointi on parempi. Kohtaustoimintaa on toki edelleen ja kummallista nykinää. Vasen jalka/lonkka ei tunnu löytävän hyvää asentoa ja pää vetää väkisin oikealle sivulle. Myös kaikki nostot sattuvat ja pottatuolilla istuminen on yhtä tuskaa... Muuten välillä näkyy jo häivähdyksiä meidän omasta likastakin.



Pitäkää kakkunne -irvistys!


Äiti puhkuu ja puhaltaa,
Helmiä ei pahemmin kiinnosta.


Perhe potree!


Alkuviikosta oli vielä talvikin...
nyt on maisema toinen.


Meidän V8


Hymyt ovat kovin tiukassa.