kuva

kuva

lauantai 31. joulukuuta 2016

50-52/2016

Vuoden viimeinen päivä! Niin se tämäkin vuosi hujahti. En nyt ala listaamaan tämän vuoden huippukohtia tai muutakaan, koska rehellisesti: en paljoa muista... Elämä on asenne, niin tänä vuonna kuin tulevanakin. Itse vaikutamme siihen miten kaiken tulevan vastaanotamme! Valita ei aina voi, mutta jospa sen oppisimme, ettei valittaakaan kannata - paljon helpompi on nostaa katse ja suupielet ylöspäin..


Joulu meni kovin perinteisesti. Kinkkua ja kohtauksia :) Glögiä ja lepoa.
Lahjoista ei Helmi paljoa jaksa innostua...

Mutta joulupatjalla kölliminen on ihan parasta - ainakin äidistä,
joka myös ehti patjalle.






Joulun levättyämme aloimmekin valmistautua juhlimaan! Täysikymppi tuli täyteen! Onneksi Helmin kohtaustilannekin helpotti synttäripäiväksi. Suurin helpotuksen tuoja oli varmastikin Ystävä-Ronja, joka saapui ilahduttamaan jo edellisenä iltana...

Tällaiseen hymyyn synttäriaamuna herättiin tai siis Helmi heräsi
Ronjan, äidin ja iskän onnittelulauluun.


Valmiina vieraita vastaanottamaan <3




Vieraita onneksi riitti :)
Vaikka Helmillä välillä voimille ottikin, kuten kuvista näkyy!



Ensimmäinen kattaus - kynttilät eivät meinanneet sammua millään...

Toiseen kattaukseen saatiin useampi apuri!

juhlatunnelmaa


Helmin ystävä Kerttu oli maalannut Helmille lahjaksi todella upean ikonin!


Täysikymppi










Tulevaan vuoteen suuntaamme iloisin ja odottavin mielin. 
Vuodenvaihteen keräämme vielä voimia ja sitten valmiina taas arkeen.
Vuosi ei tule olemaan meille ihan perus, mutta siitä lisää myöhemmin...
Elämässä tapahtuu mukavia asioita, kun uskaltaa vaan unelmoida
(ehkä joskus on hieman potkittava niitä unelmia itse eteenpäin).










sunnuntai 11. joulukuuta 2016

47-49/2016

Joulunaluskiireitä? Ruuhkavuosia? Mitä? En oikeasti käsitä mihin aikaa vaan valuu. Ilmeisesti jossain on joku aika-aukko, joka nielee kaiken käsillä olevan ajan. Sen kanssa harrastamme täällä kilpajuoksua. Vähän väliä kyllä tuntuu, että tämä aukko on voitolla.

Helmin olo on todella aaltoilevaa, valitettavan paljon vietämme aikaa siellä aallon pohjalla. Hetkittäin kipuamme aallon harjalle ja juuri kun ehdimme ajatella, että yes, hyvää oloa on kestänyt jo kaksi päivää, tulee raju syöksy pohjalle. Strategiamme onkin vaan räpiköidä jotenkin, että pysymme pinnalla. Toistaiseksi olemme siinä onnistuneet. Tyylipuhdas suoritus ei kyllä ole, mutta parempaankaan emme juuri nyt pysty.

Silloin neurologin käynnillä sovimme purettavaksi yhden epilääkkeen kokonaan pois. Vielä on hieman jäljellä, mutta voiton puolella. Tämän emme usko olevan syynä neidin aaltoilevaan oloon, koska samaa liikehdintää on ollut aiemminkin. Ja nimenomaan näin loppuvuodesta. Jouluntaika ja -aika eivät selvästikään istu Helmille. Sekään ei ole yhtälönä paras, koska äidille joulu on tärkeä, mutta toki siinäkin on joustettava, että tyttären olo olisi edes vähän järkevä.


Viikko sitten meillä oli paras viikonloppu piiiitkäään aikaan. Helmi sai Ronja-ystävän kylään! Nautimme hänen seurastaan ihan koko perhe!


Tytöt saivat koristella pipareita.
Helmistä tämä oli kammottavaa :)
Ei siis yhtään äitinsä tyttö. 
Onneksi Ronja jaksoi hymyssä suin koristella, vaikka Hemppa protestoikin.
Toisaalta onhan se ymmärrettävääkin: ei hän saa syödäkään pipareita,
miksi vaivautuisi koristelemaan.




Lalli "askarteli" meille tonttuperheen pihalle.
Ihan on talonväen näköisiä tyyppejä :)




Jännittäviä joulunalusviikkoja jokaiselle!