kuva

kuva

torstai 29. maaliskuuta 2012

Rairai

Meillä alkoi loma! Seuraavan kerran töihin vasta pääsiäisen jälkeen. Suunnitelmissa vain oleilua, toivottavasti myös paljon ulkoilua!

Helmin kuume on kadonnut. Syy jäi epäselväksi. Ihan priimakunnossa neiti ei ole vieläkään, syynä jumikakka. Eilen jouduimme irrottamaan sen pienellä lohella (microlax) ja se sattus ja kovin. Neidin pylly tuntuu olevan yhä arka ja välillä itkuttaa todella paljon. Nyt kortisonia ja luja usko, että huomiseksi jo helpottaa... Joka tapauksessa lomasta aiomme nauttia!



Tässä sitä rairaita.
Helmin itsensä istuttamana, Terhin avustuksella tosin.
Muunlaista rairaita meillä ei harrasteta!




sunnuntai 25. maaliskuuta 2012

Mysteerit

Tarkoitukseni oli tänään kirjoittaa Helmin uudesta taidosta, mutta tulikin muuta asiaa ja koska tämä uusi taito vaatii kokonaan oman postauksen, niin jätetään tulevaisuuteen...

Meillä on taas mysteeri: Helmiin nousi perjantai-iltana kuume, joka jatku yhä. Mitään muita oireita ei ole. Ei yskää, ei nuhaa. Välillä neiti itkee selkeästi kipuitkua, mihin ei tunnu kipulääke auttavan, kuten ei alenna kuumettakaan. Aivan käsittämätöntä! Ja kun Helmi ei itke, niin hänestä ei todellakaan huomaa, että jokin olisi vialla. Hän jaksaa liikehtiä ja kiljahdella aivan kuten ennenkin. Kiikutimme eilen varmuudeksi pissanäytteenkin labraan, mutta ei siinä mitään ollut.
Onneksi meillä on huomiseksi varattu kontrollikäynti lastenlääkärille, niin voimme pähkäillä sielläkin tätä kuumetta!





Olemme siis viikonlopun seuranneet kevään edistymistä ikkunan takaa...
Orava on löytänyt linnuille tarkoitetut talipallot ja linnutkin ovat löytäneet ne.
Koko talveen ei ole meidän virittämät siemenet ja läskit lintuja kiinnostaneet
ja nyt kun maa alkaa olla lumesta puhdas, niin johan kelpaa ruoat.
Kummallisia otuksia!



Sen verran olemme ulkona käyneet (ei Helmi),
että saimme narsisseja ruukkuihin.


 
Ja sitten toinen mysteeri:
lehtikompostissa kasvaa iso ja hyvinvoiva mansikka!
Keskellä lunta.
Käsittämätöntä tämäkin!




torstai 22. maaliskuuta 2012

Japadapaduu

Se toimi! Siis sunnuntai-iltana tuskailimme vielä jatkuvien poissaolojen takia ja kun ei niihin ratkaisua keksitty, niin päätin olla ajattelematta koko epiä. Ja mitä tapahtui? Maanantaihin heräsi aivan eri Helmi. Pelkkää iloa ja höpinää, eikä kohtauksista tietoakaan. Hienoa. Käsittämätöntä. Mutta emme valita, vaan nautimme tilanteesta ja lapsestamme! Myös Helmi nauttii tilanteesta - olemme kuunnelleet neidin iloista kiljuntaa korkealta ja kovaa koko viikon. (Kuulosuojainten hankinta on vahvasti harkinnassa.) Tyttö on myös huomattavasti aktiivisempi liikkeissään ja kropan hallintakin on todella hienoa.



Paras paikka maailmassa.



 
Helmin taidetta. Meidän tarvitsee varmaan vuokrata tila ja pitää Helmin oma taidenäyttely.
Kotona alkaa nimittäin seinätila loppua.



 
Istumisharjoitus tältä illalta. Iskän kanssa sohvan reunalla.
Isi piti kiinni ainoastaan lantiolta, ettei neiti pudonnut sohvalta.
Pää ja selkä pysyvät hienosti suorina.
(Itse asiassa äidin ryhti on huomattavasti huonompi.)







sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

Räpsyripsi

Tämä alkaa olla jo toistoa, mutta yhä edelleen kohtaillaan. Poissaoloja ja niiden muotona silmäräpsyt.
Saisi jo riittää. En oikein edes tiedä kenen puoleen kääntyä jos vaan jatkuvat. Lääkenostoon emme suostu. Siis toistaiseksi odottelemme, että kohtaustilanne rauhoittuu itsestään. Ja rauhoittuuhan se, me emme edes suostu ajattelemaan koko kohtauksia...



Helmikin yrittää tsempata parhaansa mukaan, vaikka kohtaus voimia viekin...


 
Ensimmäisiä varmoja kevään merkkejä bongasimme ikkunasta:
Golfin greenit aurattiin puhtaaksi lumesta.


 
Iskä on edistänyt saunaremonttia.
(Mummo matkusti alkuviikosta avuksemme - ei iskällä muuten olisi remppalupaa...)
Tässä tuleva pesuhuone.

 
Sauna.

Vanhan alta paljastui tiiliseinä. Aiomme säästää tämän.
Muuten saunasta tulee musta.

 
Puku- ja kodinhoitohuonetta.
Epäuskoisesti ympärilleen katseleva äiti.
Valmistustahti on hidas, mutta yhtään nopeampaan ei resurssit riitä.
Tämä on siis ollut vaiheessa jo puolitoista vuotta...
Kyllä me vielä joulusaunaan päästään - joku vuosi.


 
Tällä kertaa pinkkiä.


 
Mummon seurassa ollaan myös ulkoiltu.
Äiti on päässyt joka päivä lenkillekin (aina se ei onnistu edes joka viikko).
Siis kaikin puolin täydellinen viikko takana.
Ensi viikolla katoaa kohtauksetkin.
Sitä odotellessa nautitaan vielä sunnuntai-illan rauhasta.



torstai 15. maaliskuuta 2012

Ei luovuteta - huovutetaan

Kohtaustilanne jatkuu yhä, jopa hieman pahempana. Onneksi lähinnä poissaoloina, mutta niitä tuleekin tiuhaan. Myös joitakin myoklonioita on. Eniten harmittaa, että nämä häiritsevät selvästi Helmin oloa. Hän ei ole oma iloinen itsensä, vaan lähinnä itkevä ja kärsivä.

Mutta me emme luovuta. Uskomme tilanteen helpottavan, positiivisella asenteella ja aurinkoisella mielellä eteenpäin. Ei surkuttelu tätä tilannetta ainakaan paranna...

Onneksi on Terhi, joka jaksaa touhuta Helmin kanssa. Tietysti Helmin voinnin mukaan.
Tällä viikolla on syntynyt lisää huovutustöitä. Nyt saippuan kanssa.



Panda-tuoli on vuorattu jätesäkillä ja huovutus voi alkaa...

 
Monenlaista aistiärsykettä.


 
Valmis työ - Helmin itsensä sommittelema.

 
Äidin (ja iskän :)) tehtäväksi jää etsiä taululle arvoisensa paikka!




sunnuntai 11. maaliskuuta 2012

Kevätfiilistä

Eilen oli täydellinen ilma meidän perheen ulkoilla: ei tuullut lainkaan, aurinko oli pilvien takana ja muutama aste lämmintä. Kävimme lenkillä ja tuoksuttelimme alkavaa kevättä ja kuuntelimme lintujen iloista laulua. Tänään on sitten paistanut aurinko pilvettömältä taivaalta ja tuullut niin, että tukka irtoaisi jos ulos uskaltaisi. Tuuli ja aurinko eivät ole oikein hyvä yhdistelmä Helmille ja olemmekin katselleet kevään etenemistä ikkunan takaa.
Kevät saa aikaan myös sisustusinnon. (Tai siis minulla, Lalli tuskin huomaisi kotona tapahtuvia muutoksia, jos en niitä hänelle hehkuttaisi.) Perjantaina töiden jälkeen pesin keittiön ikkunan ja vaihdoin keväisemmän verhon. Myös muut tekstiilit ovat vaihtuneet vaaleampiin. Jos jotain huonoa tässä lisääntyneessä valon määrässä on, niin pölyhiukkaset näkyvät ihan liian selvästi. (Siitäkin huolimatta, että meillä imuroidaan päivittäin ja pölyrättiäkin heilutan jopa useita kertoja päivässä...)



Olen ihastunut sisustustarroihin.
Ne ovat edullisia, kun kyllästyn kuitenkin niin nopeasti ja niillä saa äkkiä uutta ilmettä...
Kukat kasvavat takkahuoneen oviaukossa
ja maatuskat piristävät Helmin hissimatkoja!
(Lalli ei oikein innostunut näistä maatuskoista, mutta hissiin sain ne laittaa!)

Maatuskat antoi minulle hyvän syyn linkittää
tähän maailman parhaan Lastenlaulun ikinä!



Iskä muokkasi yksi ilta hieman (5 tuntia) meidän kasvokuvia
ja tilasin niistä canvas-taulut.



Viikonlopun kukat keltaisina.



Kohtauksia tulee yhä neidille, eikä kuvattavana oleminen kiinnostanut tänään lainkaan...





torstai 8. maaliskuuta 2012

Aurinko ja kuu

Olen ihan unohtanut kirjoittaa rautalisän vaikutuksesta Helmiin. Viime viikolla kävimme labroissa varmistamassa, ettei pyllyyn ollut pesiytynyt streptokokkia ja samalla otettiin ferritiiniarvokin. Hemoglobiini oli noussut sieltä satasen alapuolelta 107 ja se rautavarasto (ferritiini) viidestä kahteenkymmeneenyhdeksään (29) (viitearvo:6-60) eli rautalisä on toiminut hienosti! Nyt ei sitä enää tarvitsekaan syödä! Lastenlääkäri lupasi konsultoida ravitsemusterapeuttia, josko Helmille löytyisi jokin monivitamiinivalmiste, missä olisi hieman rautaakin, ja saataisiin arvot pysymään kohdallaan.


Meillä on nyt muutaman päivän ollut hyvin kohtausherkkää aikaa. Mitään selittävää syytä ei ole (siis ainakaan näkyvää infektiota). Äiti onkin (taas) tehnyt omia epätieteellisiä päätelmiä. Tänään on täysikuu ja se vaikuttaa kohtaustilanteeseen epäsäännöllisen säännöllisesti. (Vaikuttaa myös äitiin, joka aina nousevan kuun aikaan näkee hulluja unia ja nukkuu huonosti.)
Ja nyt on uutisoitu myös auringonpurkauksesta ja uskon vakaasti, että myös se heiluttulee tuon neitosen aivosähköjä. Tähän kun laitetaan lisääntyneen valon määrä, niin johan on soppa keitetty!
Mutta onneksi kuu alkaa taas pienentyä ja aurinkokin lakkaa myrskyämästä. Ja valon määrään on totuttu joka kevät. Uskon siis, että jo viikonloppuna tilanne on normaali.

Nämä kohtaukset aiheuttavat Helmille selvästi kurjan olon: ihan kuin hänellä olisi tosi ikävä olla omassa kropassaan ja päässä tuntuu tapahtuvan jotain sellaista mitä hän ei hallitse. Kohtaukset eivät ole mitään kouristeluja, enempi poissaoloja ja silmien pyörimistä. Ja kun olo menee oikein kurjaksi, niin tulee itku. Sitten kun tästä on selvitty, niin Helmi on kuin mitään ei olisi tapahtunut. Iloinen ja jutteleva tyttö!

Harmi vaan, että tätä taitaa olla hieman vaikea tieteellisesti tutkia ja todistaa. Äidin mustatuntuu-kommentit kun ei neurologeja vakuuta. Ei edes iskän excelit, joilla pystyttäisiin näyttämään, että omituiset kohtaukset todellakin ilmaantuvat nousevan ja täydenkuun aikaan. (Tosin hieman vaikeata minun on tuota insinööriäkin vakuutella näillä olettamuksilla. Mutta toisaalta, kun ei muutakaan näyttöä ole, niin alkaakin vaikuttaa, että äiti voisi alkaa kirjoittaa aiheesta vaikka väitöstä, jonka perustaisi empiiriseen tutkimukseen, eihän sitä tiedettä joka paikassa tarvita... :))






Helmi ja Terhi olivat tänään huovuttaneet enkelin oikein keväisissä väreissä!
Meillä enkelit korvaavat tieteen ja niitä tarvitaankin joka mutkassa...










sunnuntai 4. maaliskuuta 2012

Kummeja ja kuumetta

Ihana pitkä viikonloppu takana. Pidimme perjantaina vapaapäivän, kun saimme kylään Helmin kummit (ankkalinnan kuohukerman). Ohjelmassa ei ollut mitään erikoista, loistavaa seuraa ja hyvää ruokaa. Hieman irtiottoa normiarjesta. (vaikkakin Helmin rytmin on pysyttävä samana, niin äiti voi ihan vähän höllätä kotihommista...)

Kummitäti joutui iskän assistentiksi, kun isi vaihtoi ensimmäistä kertaa Helmiltä napin. Oli muuten tiukassa. Piti ihan kunnolla repäistä irti ja itkettihän se neitiä. Vertakin tuli hieman.
Napin vaihto tapahtui perjantaina ja eilen Helmille nousi sitten kuume yli 38 asteen. Hieman on mysteeri, mistä tämä kuume nyt johtuu. Nuhaa tai yskää ei ole. Itse vahvasti epäilen, että nappia jouduttiin sen verran riuskasti irroittelemaan, että tulehtui hieman. Tosin tänään iltaa kohti lämpö nousi taas, muttei onneksi korkealle. Ja kovin kohtausherkkäkin neiti on. Hieman ehkä valittava ja itkuinenkin. Mutta pääsääntöisesti iloinen, joten ei tämä mitään vakavaa takuulla ole.
Soittelen huomenna varmuudeksi lastenpolille ja kysyn heidänkin mielipidettä.

Hyvillä mielin ja rentoutuneena kuitenkin uuteen viikkoon!




Kummitusten seurassa


 
Helmiäinen





torstai 1. maaliskuuta 2012

Hullunkurinen perheemme

Kuten jo tiedättekin, me asumme kaukana kaikista  (biologisista) sukulaisistamme. Mummoloihin on matkaa rapiat 500 kilometriä. Samalla seudulla asuvat myös Helmin enot ja täti perheineen. Matka on pitkä ja välillä ikäväkin vaivaa. (Ja lisäksi iso joukko ystäviämme asuu siellä).

Muttei hätä ole tämän näköinen. Olemme onneksi sen verran sosiaalisia (omituisia) tapauksia, että olemme rakentaneet tänne oman geologisen perheen, joka on ihan yhtä läheinen kuin ne biologisetkin sukulaiset siellä toisella puolen maata. Tämän geologisen perheen lisäksi olemme saaneet täältä lukuisan joukon ystäviä, jotka ovat meille tärkeitä ja joihin voimme luottaa ja nojata.

Tämän perheen syntymiseen on vaikuttanut moni asia, emme me ole näitä ihmisiä ihan pystymetsästä repineet. (En kuitenkaan halua ihan yksityiskohtaisesti näin julkisesti kaikkea kertoa, tärkeintä on, että olemme nyt "perhe"!)   
Minä uskon, ettei mikään kohtaaminen ole sattumaa, vaan kaikki on suunniteltua ja jokaisella tapaamallamme ihmisellä on tarkoitus.

Kunpa ihmiset avaisivat silmänsä ja huomaisivat mikä joukko enkeleitä heidän lähellään on. Minä olen todella kiitollinen jokaisesta minuun tai meidän perheeseen jollakin tapaa liittyvästä ihmisestä. Jokainen on tärkeä ja jokaisella on oma roolinsa meidän elämässä. Kiitos siis teille kaikille ihanille, niin kaukana kuin täällä lähelläkin! Olette tärkeitä!





Geologinen perheemme
(jonka kuvaaminen oli lähes mahdotonta, mutta kaikki nyt ovat kuitenkin samassa kuvassa...)
Keskellä olemme me itse ja vasemmassa laidassa Jukka-poika ja miniä Jemina. Oikealle puolelle ovat parkkeeraneet tytär Jenni ja vävy Ville sekä ihana Lilli! :)
Harmi vaan, että tällaiset "kaikki kotona"-hetket ovat harvinaisia.