kuva

kuva

tiistai 28. heinäkuuta 2015

Lähtisiks föli?

Tää postaus on ylimääräinen, mut kyllä tää meihin liittyy, ainakin silleen löysästi. Eikä tää oo mikkään maksettu mainos, mutta pakko on kirjottoo... Ostin viime viikolla Heli Laaksosen uuvven kirjan ja luin sen ääneen Helmille ja Lallille kahessa päivässä. IHANA kirja! Siitä tulloo niin hyvälle tuulelle. Myö ollaan ennenki luettu Heliä ja Hempallahan on se Aapinenki. Helmi tykkee kuunnella Helin tarinoita tosi paljon. Oikein keskittyy kuuntelemmaan ja heittelöö välliin omiakin kommenttejaan.

Tää lounaismurre on kyllä niin kaukana miun omasta murteesta, ku vaa olla ja voi, mut joku siinä kiehtoo. Ja se on jotenki älyttömän heleppoo lukkee ääneen. Varsin se on se rytmi, vaikken siitä rytmitajuttomana mittää ymmärräkkää. Ite oon kotoisin ihan savon ja karjalan murrealueen rajalta eli mittää selittävvää yhteyttä ei tähän lounaiseen murteeseen ole. Mie nimitän ihteäni karjasavolaiseksi ja murrekin on sitä tai ainakin oli ennen. Nyt oon kehitelly yhellä tiellä iha oman murteen! Lalli väittää kovasti, että siitä ei kyllä ota ennee erkkikää selvää mitä mie yritän sannoo... Noh, eppäillä tuota soppii, onko aiemminkaa ottanut! Täällä vaan jotkut sanat on niin kivoja, että olen alkanu käyttee niitä: oikke pali, nauruttaa ja pieruttaa. Kaikki kaksoiskonsonantit on ihan huippuja: Helemi istuu pottalla! Ja pittäähä sitä jotenkin yrittää soluttautuu näittenkin joukkoon sopivaksi ja tehhä olonsa kotosaksi.

Jos tän kirjan jostain kätteenne saatte, ni lukekaa ihmeessä. Takkaan ettei mää aikanne hukkaan!

Lukekaa vaik tää:

"O ihmissi, kene miälest kai o ihmelist. O ihmissi, kene miälest mikkä ei ol. Olen lapsellisuutte saak meit, kene miälest kaik. Et sorsan sinine siipsulk on taivaankappale. Et elämä on kallis ja harvinaine ko ponin päiv kaurapellos. et o runo arvost, ko miältiätty sano ruakpöyräs, et ei mul köyhäl miähel ol vara viärä sunt ulos syömä, mut mää olen kuarinu sul peruna."


Ja toivon, että työkin ootte sellassii ihmissii, joittenka mielestä kaikki on ihmeellistä!



maanantai 27. heinäkuuta 2015

30/2015

Suomalaiseen luonteeseen kuuluu vahvasti mentaliteetti: "Kel onni, se onnen kätkeköön". Mutta minä huudan nyt täysillä jihaa ja jippii!!! Saimme Helmin kohtaussetin poikki! Ja aion todellakin nauttia tästä niin kauan kun hyvää tilannetta jatkuu. Nimittäin helpolla se ei tällä kertaa katkennut ja olin jo vaipua epätoivon suohon. Uusi lääkekokeilu oli katastrofi ja Helmi meni sellaiseen kuntoon, etten muista koska olisi ollut niin huonona. Purimme siis uuden lääkkeen pois ja titrasimme vanhojen lääkkeiden kanssa niin kauan, että tilanne rauhoittui.

Ihanaa kun kotona asustaa taas tyttö, joka nauraa ja laulaa ja välillä kertoo eriävän mielipiteensäkin painokkaasti. Pääasia, että on jälleen läsnä!!!


Ronjakin tuli viime viikolla houkuttelmaan Helmiä takaisin. <3
Ja toi mukanaan koko perheensä.
Vietimme okein mukavan päivän, vaikka olimmekin joutuneet
aloittamaan aamun antamalla Helmille stesolidin.



Lalli kävi shoppailemassa.
Enää ei tarvitse sitäkään vähää mennä päivystykseen, 
jos meidän oma lastenpoli on kiinni.
Voidaan tarvittaessa tutkia naapurinkin lasten korvat ja kuunnella keuhkot... :)



Perjantaina riehauduimme Helmin hyvästä olosta niin, 
että lähdimme ulos koko perhe!
Käytiin ensin vähän kaupungilla kuulostelemassa
Pitsiperjantain hulinaa
ja sitten suunnistimme kirkkoon
kuuntelemaan Jakaranda-yhtyettä.

Helmi jaksoi kuunnella puolisen tuntia
ja poistuimme, ettei tarvinnut iltapäivälehdistä lukea,
kuinka meidät poistettiin kirkosta...



Helmi ja Lalli reenaavat istumista.
Viikko sitten tähän ei ollut pienintäkään mahdollisuutta.



Niin ja riehaantumisemme kostautui kyllä seuraavana yönä ja aamuna:
Helmi ei saanut kunnolla nukuttua, kun lima rutkutti kurkussa
ja aamulla heräsimme tajuttomuuskouristukseen.

Nyt siis odottelemme, että heinät ja pujo ovat kukkineet ja
sitten kun vielä maahome häviää, niin mekin pääsemme pihalle.
Mutta ihan sama: mielummin sisällä ilman kohtauksia...

Ja onneksi kesällä käy paljon vieraita... :)





lauantai 18. heinäkuuta 2015

29/2015

Terveisiä epilepsian keskeltä. Oikein muuta ei nyt ajatuksiin mahdu. Helmin kohtaustilannetta emme ole saaneet kuriin. Nostimme lääkeannosta - ei vaikutusta. Olimme pakotettuja aloittamaan jo neljännen lääkkeen kaikkien näiden muiden rinnalle. (Tarkoitus on kyllä purkaa yksi vanha lääke pois, mutta ei voi tehdä kuin yhden muutoksen kerralla.) Vuorokauden pysyivät spasmit poissa. Nyt jytisee taas. Ja kuin pisteenä iin päälle: Helmi todellakin on heinille allerginen!!! Olin jotenkin naiivisti ajatellut, ettei hän saa heinistä oireita, kun niitä ei ole aiempina kesinä tullut. No joo, ei ole tullut, kun olemme olleet sisällä helteiden takia. Nyt pysymme sisällä tämän epin kanssa ja heinistä eristettyinä.

Tähän voisin kirjoittaa monta kirosanaa peräjälkeen, mutta eipä se tilannetta muuta... Kiukuttaa kuitenkin tosi paljon ja eniten harmittaa Helmin puolesta. Meneehän se kesä näinkin, eikä meillä vaihtoehtojakaan ole! Yritetään nauttia niistä hetkistä kun kohtauksista on edes hetken tauko.

Älkää kuitenkaan ihmetelkö jos en nyt jaksa innostua ihan kaikesta, enkä täysillä myötäelää jokaisen huippulomafiiliksissä...



video

sunnuntai 12. heinäkuuta 2015

26-28/2015

Lomareissu takana. Kaikkinensa noin 1500 kilometria autossa istumista. Ihan ilman itkuja ei selvitty. Kyllä Helmin selkään sattuu. Mummolaan täytyy kuitenkin istua reilut kuusi tuntia, vaikka sitten välillä pitäisi taukojakin...

Paikan päällä Helmi nautti. Sai olla huomion keskipisteenä. Nähdä paljon ihmisiä (vaikka äidillä meinasikin tulla sosiaalisenkanssakäymisen ähky). Parhaana päivänä treffasimme kolmet eri ystävät tai sukulaiset. Silti jäi vielä monia, joita emme ehtineet nähdä. Toivottavasti he ymmärtävät. Ja sama matkahan se on tänne meillekin päin. :)

Nyt tosin olisin enemmän loman tarpeessa kuin itään lähtiessä, mutta huomenna täytyy suunnistaa töihin...

Myös säät suosivat meitä. Monesta suusta olen kuullut valitusta ja kysymyksiä missä se kesä on?! Tässähän se, ihan äärellä. Lukekaa vaikka kalenterista: heinäkuu! :) Parina päivänä oli liian kuuma, mutta muuten pääsimme liikkumaan Helmin kanssa vapaasti, ilman helteestä uupumista ja kohtauksia.

Laitan alle kuvia meidän reissusta. Eniten itse kaipaan idästä luontoa, se kun on totaalisen erilainen kuin täällä länsirannikolla. (Ja toki myös ihmisiä, idän ja lännen ihmisten välinen ero on valtava, vaikkakin me olemme onneksemme saaneet täälläkin lähellemme ne sosiaalisimmat ja avoimimmat tyypit! Kiitos siitä!)


Sylkyllä.



Lallin lenkkimaisemaa Punkaharjulla.


Helmi harjulla.


Puulajipuistossa


Kerimäen kirkkoranta


Savonlinnassa



Taustalla lippakioski


Käytiin turisteilemassa Olavinlinnan liepeilläkin.





Torikaffet - lörtsyt jäi kyllä syömättä!


Kyrönsalmi