kuva

kuva

sunnuntai 22. helmikuuta 2015

8/2015

Tämän viikon ohjelmassa normaalirutiinien lisäksi oli Helmin lääkäri. Ihan kontrollikäynti omalla lastenlääkärillämme Maaritilla. Hän on kyllä niin uskomattoman ihana lääkäri, että soisin ihan jokaisella lapsella olevan sellaisen. Helmi mitattiin ja punnittiin: painoa rapiat 25 kiloa ja pituutta 126 senttiä. Operatiivinen kasvu oli siis 4 senttiä! Enää ei montaa senttiä tarvita, että hurahtaa äitinsä ohi (kiloja kyllä tarvitaan rutkasti :)) Labratkin otettiin ja tulokset olivat oikein hyvät. Sen kyllä näkee heti Helmin voinnista: neiti on iloinen ja jaksavainen. Kommennellakin jaksaa.

Tosin tällä viikolla on jostain mukaan tullut kuolaaminen ja sitä myötä tajuttomuuskouristukset. Ylimääräisen kuolan meille on poikkeuksetta aiheuttanut aina joku allergeeni. Päitämme täällä raavimme ja mietimme mikä se tällä kertaa on. Toki tällä viikolla uutisoitiin jo, että pähkinäpensaan ja lepän kukkiminen on alkamassa eteläisessä Suomessa. Emme tästä aikaisesta keväästä kyllä riemusta pompi: pahimmassa tapauksessa olemme ihan pian sisäeristyksessä ja pihalle pääsemme juhannuksena...



Helmi on jälleen päässyt taiteilemaan.
Mielestäni kukat näyttävät aivan orvokeilta
ja alempi muistuttaa kaukaisesti iskää... :)




Perjantaina meidän ovella kävi jälleen pikavieraita.
Mieluisin oli Helmille taatusti ystävänsä Ronja
(jonka unohdimme kuvata).
Ronja oli tehnyt Helmille ihanan kortin ja toi
legojäätelöauton - Helmi ilahtui kovasti!
Ja nyt iskä lallattaa jäätelöautotunnari alvariinsa ja Hemppa diggaa...


Yöllä oli tullut jälleen lunta.
Helmi riemuitsi pihalla olemisesta!
(Huom. Lalli on pukenut hatun... ;))




Mukavaa viikkoa!
Me toivomme pakkasia, ettei mitkään puskat ja puut alkaisi kukkia!








sunnuntai 15. helmikuuta 2015

7/2015

Helmin selkäleikkauksen myötä meille tuli iso ongelma: emme enää saaneet Helmiä hänen omaan autoistuimeensa. Se vaati niin paljon selän taivuttamista, että terässelkä ei siihen yksinkertaisesti vääntynyt. Niinpä aloimme pähkimään mikä olisi meille paras ratkaisu. Päädyimme Zitzin car seat prohon. Saimme tämän istuimen apuvälinelainaamosta pitkäaikaislainaan. Istuimessa on kääntyvä alusta, mikä helpottaa lapsen laittamista ja pois ottamista. Huonoahan tässä toki on se, että yhä edelleen tarvitsee tehdä nostoja, mutta ilman niitä emme arjessamme kuitenkaan elä ja eihän Helmiä olla yhtä mittaan autoon ja sieltä pois nostamassa, Mielestämme tämä on Helmille turvallisin tapa matkustaa. Ja mikä parasta: turvavyonä käytetään auton omaa turvavyötä. Istuimessa olevat asennuskorjausvyöt todellakin korjaavat vain asentoa.
Ja koska Helmi ei jaksa kannatella päätään ja istua kroppa suorana, me asensimme istuimen etupenkille, missä penkkiä saa kallistettua taaksepäin. Muutaman kerran olemme ajalleet kaupungille ja takaisin ja hyvältä vaikuttaa. Pidemmälle emme todellakaan voi vielä lähteä, sillä kaikki tärinä sattuu yhä vaan selkään.
Helmi selvästi nauttii uudesta matkustuspaikastaan. Näkee ympärilleen todella hyvin ja asentokin on erinomainen. Enää tarvitsee opetella kuninkaallinen vilkutus ohikulkijoille...




Matkustaja


Istuin paikallaan.


Ystävänpäivänä kävimme kaupungilla

ja Helmi sai hienon sydänilmapallon.



Tänään saimme pikayllätyskäynnille
ihanan kummipoikamme Vennin.
Niin kiire oli ettei ehtinyt ulkovaatteita riisua,
mutta pappan kanssa kyllä ehti pelata palloa.
Tässä Venni maalivahtina. <3




maanantai 9. helmikuuta 2015

6/2015

Taas vierähti viikko. Meillä meni koko viikonloppu jonkun antennikaapelin vetämisessä, joten enpä ole pahemmin koneelle ehtinyt. En siis itse koskenut mihinkään kaapeliin sormellanikaan, mutta toinen meistä aikuisista sai sen parissa ajan kulumaan, joten toinen meistä pyöritti arjen. Mutta nyt pelittää. En valita (ainakaan paljoa) :).

Helmin vointi on tasaisen epätasaisen. Yhdessä hetkessä kaikki on niin hyvin kuin olla voi ja ihan arvaamatta kaikki muuttuu. Johonkin sattuu ja paljon. Lähinnä ne ovat nostotilanteet, mitkä laukaisevat hillittömät kipuitkut. Kohtauksia purkaa jonkin verran, pahimpia ovat aamuyön kouristukset: aina sitä jännittää herääkö niihin lainkaan... Muuten mennään todella rajuilla säpsyillä, välillä näyttää, että joku raaja irtoaa niiden voimakkaiden säpsyjen aikana.

Helmiä  ei myöskään ole iltaisin nukuttanut. Juttua riittää. Neiti riehuu ja kiljuu sängyssään vielä pitkään sen jälkeen kun me olemme nukahtaneet. Siinä on kyllä mukana hieman tuskaista olemista siitä ettei vaan saa unen päästä kiinni. Toivon todella, että tämä on nopeasti ohimenevä vaihe.



Vielä viikko sitten saimme nauttia näin kauniista maisemasta.
Ihan kuin olisi elänyt satumaassa.
Eilisen myrskyn jälkeen ei enää näytäkään kauniilta.
Onneksi kuitenkin säästyimme sähkökatkoilta.
Se ei ole erityislapsen kanssa kovinkaan ideaalitilanne kun sähköt ovat poikki.
Me emme esimerkiksi saa silloin Helmille ruokaa.
Itse voi kyllä nakertaa jotain leivänkänttyä, mutta ruokarajoitteisen
lapsen kanssa se onkin toinen juttu.






Tässä viikon terveiset Helmin itsensä kertomana!


Suomennoksia otetaan vastaan. :)









maanantai 2. helmikuuta 2015

5/20015

En jaksanut eilen kirjoittaa: ei ole mitään sanomista, ei meille ole viikossa mitään tapahtunut. Ketä kiinnostaa lukea samaa viikosta toiseen. Me taaperramme arjessamme, missä on välillä parempia ja välillä huonompia päiviä.

Illalla kuulin, että toinen erityinen on viety ambulanssilla sairaalaan, tilanne on huono.

Äsken kävin lukemassa Tästä kaikesta-blogia - kolmas vuosi ilman Senniä on jo helmikuussa.

Siispä kirjoitan. Helmi voi suht hyvin. Pitkän istumisen jälkeen selkään sattuu ja kouristelukohtaukset ovat tulleet aamuöihin ja aikaisiin aamuihin. Ja saimme talven. Maisemat ovat kuin sadusta ja lumikolalla on töitä...

Kovin kiitollisin mielin katson lastani ja olen onnellinen, että meillä on tämä arki ja nämä rutiinit.





Lumimaassa


Hiutaleita kielelle.