kuva

kuva

sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Kuusivuotias

Helmi täytti eilen kuusi! Ajatella, että siitä on jo niin pitkä aika... Juhlia emme järjestäneet, kakun tilasin leipomosta ja muutamat ihmiset kävivät onnittelemassa. Postin kautta tuli kyllä iso kasa onnittelukortteja ja paketteja. On hienoa huomata kuinka moni ihminen Helmiä ajattelee. Helmi on todella onnekas ja me olemme onnekkaita, että meillä on lähellämme (ja kaukanakin) niin ihania ihmisiä. Erityisen onnekkaita olemme, kun olemme saaneet noin ihanan lapsen rikastuttamaan tätä elämää.



Onnea Helmi!
 
 

Kynttilöiden puhaltamiseen tarvittiin äidin apua...
 


Yhdestä paketista paljastui hieno maatuskapipo.
(Voi olla, että äidin tarvitsee lainata tätä!)
 
 

Meidän kuusivuotias
 
 
 
 
 
Kun synnyit tähän maailmaan,
riensi enkeli sinua auttamaan.
 
Lupasi aina vierelläsi pysyä,
olla lähellä ilman tarvetta pyytää, kysyä.
 
Hän seuraa kasvuasi
ja lupaa pysyä luonasi.
 
 
 
 

sunnuntai 23. joulukuuta 2012

keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Haasteita arkeen

Taas olen pitänyt blogihiljaisuutta. Tällä kertaa on syynä lauantaina Helmiin iskenyt vatsatauti. Se on taudeista kamalin meidän kohdalla. Voitte ehkä kuvitella mitä tapahtuu kun neiti oksentaa kaikki epilepsialääkkeet ulos. Valvoimme Lallin kanssa koko la-su yön, kun vahdimme ettei Helmi vaan tukehdu oksennukseensa ja seurasimme kun hän sai monta tajuttomuuskouristuskohtausta. Sunnuntaina saimme onneksi päivystyksestä (pelkällä puhelinsoitolla) Primperan-peräpuikkoja, mitkä hillitsivät oksentelua ja saimme epilääkkeet pysymään sisällä. Mutta koko sunnuntain meillä makasi lähes eloton lapsi, joka aina silmät avatessaan sai sen tajuttomuuskouristuksen. Kyllä täytyy myöntää, että on siinä itsellä aika avuton olo.
Mutta se siitä taudista. Nyt Helmi alkaa olla oma itsensä (siis vasta nyt, vaikka oksensi viimeisen kerran silloin sunnuntaina) eli toipuminen ei Helmin kohdalla koskaan tapahdu mitenkään salamana. Saimme kuitenkin taas huomata, että kaikesta selvitään. Vaikkakin tästä eteenpäin käsihygienia on taas korostetussa merkityksessä meillä ja meille ei ole tervetullut kukaan, joka on ollut samassa paikassa jonkun ko. tautia sairastaneen kanssa.




Alla pari kuvaa edelliseltä viikolta, kun Terhi oli´"heittänyt" Helmin lumihankeen tekemään enkeleitä!




Kovin isolta vaikuttaa neiti äidinkin silmään
(vaikka kuvakulma hämääkin)
 

Näin hienon enkelin Helmi osasi tehdä!
 
 
 
 
 
 


maanantai 10. joulukuuta 2012

Jouluun valmistautumista

Ihana neljän päivän vapaa takana. Ohjelmaa ei kyllä puuttunut. Ensin saimme Helmin kummit idästä itsenäisyyspäivän viettoon ja viikonloppuna olemme häärineet pukin apulaisina.

Edelliseen kirjoitukseen palaan sen verran, että kuolaamisen yksi syy on ainakin ollut se pesuaine. Kuolaaminen on vähentynyt huomattavasti!

Tilalle on nyt tullut aiempinakin vuosina tähän aikaan vaivannut poissaolo, joka on välillä jatkuvaa. (Myös tämä lisää kuolaamista!) Joku heitti epäilyn, että jospa Helmillä on joulustressi? Tähän en oikein usko, kun äiti ja isäkään eivät stressaa, niin kuinka lapsi siihen pystyisi. Vahvana epäilynä meillä on tämä valon määrän väheneminen. Meillä tosin palaa jouluvalojen lisäksi kaikki muutkin valot, mutta se ei taida kuitenkaan tuohon ulkona olevaan kaamokseen auttaa.
Kirkasvalolampusta olemme puhuneet jo useana vuonna, mutta puhumisen asteella se on yhä!
Katsotaan josko tontut olisivat huomanneet tämän puutteen ja joulupukin kontista löytyisi tuo valo?

Helmin poissaoloihin on jotenkin itse niin turtunut, ettei niihin ole oikein voimia puuttua... tai voi se johtua siitäkin, ettei kukaan neurologi ota tähän kovinkaan hanakasti kantaa. (Tosin ei meillä ole tällä hetkellä hoitavaa neurologia ja aina niiden neuvona on se lääkkeiden nosto, joten me odotamme kevättalven valoa ja tilanteen helpottamista.)
Käytännössä nämä poissaolot meillä näkyvät niin, että Helmin syöminen on hankalaa, kun kielivärve on koko ajan päällä. Ja muuten hän on hyvin hiljainen ja veltto neiti. Parannusta edellisiin vuosiin on kyllä huomattavasti: hän tulee helpommin niistä kohtauksista pois ja on enempi läsnä vuorokauden aikana. Pahimmillaan tilanne oli pari vuotta sitten, kun oli päivä, jolloin Helmi oli läsnä ainoastaan viisi minuuttia. Se oli kamalaa. Nyt tilanne ei siis ole lainkaan niin paha!

Niin ja sanoipa neiti lauantai-iltana, kun oltiin jo sängyssä, hyvin selvästi ÄRRÄ! :) Me kuulimme molemmat sen ja nauroimmekin, että Helmi alkaa kirjainten opettelun sieltä vaikeimmasta päästä. Iskä tosin epäili, että neiti yritti pyytää meitä hakemaan hänelle ärrältä irtsareita...



Helmin (ja Terhin) tekemä joulukuusi.
 
 

Helmin kummi-täti oli askarrellut myös meille kuusen.
Kuva ehkä vääristää värejä, mutta tämä on meille täydellisesti istuva vaaleanpunainen kuusi!
 
 

Ja minä löysin paikallisesta sisustusliikkeestä seimen.
Seimestä olin haaveillut ja heti löytyi tyyliini sopiva! :)
 
 
 
 
 
 
 
 


sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Adventtia

Pikaisesti tulin ilmoittamaan, että täällä kaikki kunnossa. Tunnit vaan vuorokaudessa käyvät vähiin... Olen siis palannut tiistaina töihin ja sekä töissä että kotona piisaa askaretta. Koneellekaan en ehdi ja sitten kun on hetki aikaa, niin vietän sen mielummin Helmin seurassa.

Minun tautini on siis jo lähes hellittänyt otteestaan - ainoastaan autolla ajo pimeällä tai lumisella tiellä ei suju. En lainkaan pysty hahmottamaan tietä... Ajelen siis valoisalla kunhan lumet ovat sulaneet! :) Toivottavasti tämäkin vaiva pian häviäisi.

Helmikin voi hyvin. Ainoa kiusaava tekijä on runsas kuolaus. Nyt olen sen syytä pohtinut viikon ja perjantaina mietin voisiko johtua meidän pyykinpesuaineesta. Olen aina pessyt vaatteet hajusteettomalla pesuaineella ja nyt noin kaksi kuukautta sitten vaihdon tuoksulliseen... en tiedä mitä ajattelin... No, päätin nyt kokeilla josko tuo olis kuolaamisen syy. Eli tämän viikonlopun olen sitten pessyt pyykkiä ja silittänyt, pessyt ja silittänyt. Nyt todella toivon, että tämä auttaa!

Ulos emme ole päässeet, liikaa tuulta ja pakkasta Helmille, mutta talven olemme tänne saaneet! Ihanaa! Kyllä ilmatkin vielä sellaiseksi muuttuvat, että pihalle pääsemme.

Niin ja tänään olemme vihdoin kahden vuoden odotuksen jälkeen päässeet omaan saunaan! :)
(Laitan siitä kuvia myöhemmin.)

Palaan ajan kanssa. Ja kuvien.

Enkeleitä teidän kaikkien viikkoon!