Jouluun valmistautumista

Ihana neljän päivän vapaa takana. Ohjelmaa ei kyllä puuttunut. Ensin saimme Helmin kummit idästä itsenäisyyspäivän viettoon ja viikonloppuna olemme häärineet pukin apulaisina.

Edelliseen kirjoitukseen palaan sen verran, että kuolaamisen yksi syy on ainakin ollut se pesuaine. Kuolaaminen on vähentynyt huomattavasti!

Tilalle on nyt tullut aiempinakin vuosina tähän aikaan vaivannut poissaolo, joka on välillä jatkuvaa. (Myös tämä lisää kuolaamista!) Joku heitti epäilyn, että jospa Helmillä on joulustressi? Tähän en oikein usko, kun äiti ja isäkään eivät stressaa, niin kuinka lapsi siihen pystyisi. Vahvana epäilynä meillä on tämä valon määrän väheneminen. Meillä tosin palaa jouluvalojen lisäksi kaikki muutkin valot, mutta se ei taida kuitenkaan tuohon ulkona olevaan kaamokseen auttaa.
Kirkasvalolampusta olemme puhuneet jo useana vuonna, mutta puhumisen asteella se on yhä!
Katsotaan josko tontut olisivat huomanneet tämän puutteen ja joulupukin kontista löytyisi tuo valo?

Helmin poissaoloihin on jotenkin itse niin turtunut, ettei niihin ole oikein voimia puuttua... tai voi se johtua siitäkin, ettei kukaan neurologi ota tähän kovinkaan hanakasti kantaa. (Tosin ei meillä ole tällä hetkellä hoitavaa neurologia ja aina niiden neuvona on se lääkkeiden nosto, joten me odotamme kevättalven valoa ja tilanteen helpottamista.)
Käytännössä nämä poissaolot meillä näkyvät niin, että Helmin syöminen on hankalaa, kun kielivärve on koko ajan päällä. Ja muuten hän on hyvin hiljainen ja veltto neiti. Parannusta edellisiin vuosiin on kyllä huomattavasti: hän tulee helpommin niistä kohtauksista pois ja on enempi läsnä vuorokauden aikana. Pahimmillaan tilanne oli pari vuotta sitten, kun oli päivä, jolloin Helmi oli läsnä ainoastaan viisi minuuttia. Se oli kamalaa. Nyt tilanne ei siis ole lainkaan niin paha!

Niin ja sanoipa neiti lauantai-iltana, kun oltiin jo sängyssä, hyvin selvästi ÄRRÄ! :) Me kuulimme molemmat sen ja nauroimmekin, että Helmi alkaa kirjainten opettelun sieltä vaikeimmasta päästä. Iskä tosin epäili, että neiti yritti pyytää meitä hakemaan hänelle ärrältä irtsareita...

Helmin (ja Terhin) tekemä joulukuusi.

 

 



Helmin kummi-täti oli askarrellut myös meille kuusen.

Kuva ehkä vääristää värejä, mutta tämä on meille täydellisesti istuva vaaleanpunainen kuusi!

 

 



Ja minä löysin paikallisesta sisustusliikkeestä seimen.

Seimestä olin haaveillut ja heti löytyi tyyliini sopiva! :)