kuva

kuva

sunnuntai 15. tammikuuta 2017

1-2/2017

Ihana arki. Tosin kovin kiireinen...


Tällä viikolla oli vuorossa Helmin hammastarkastus. Helmi on käynyt aina samalla kunnallisella hammaslääkärillä. Hän on aivan huippu tyyppi.

Eikä Helmi tietenkään osaa pelätä mitään hammaslääkäriä ja hyvä niin. Mutta äiti osaa... Helmihän ei tietenkään avaa käskystä suutaan, saatikka että pitäisi sitä kiltisti auki koko tarkastuksen ajan.

Tarkastus suoritetaan Helmin istuessa omassa pyörätuolissaan. Lalli pitää kiinni neidin päästä, hammashoitaja käsistä ja minä roikun kaksin käsin Helmin leuassa ja yritän saada suun pysymään auki.

Voin kertoa, että hikikarpalot vierivät pitkin selkääni lapseni leuassa roikkuessa. Hammaslääkäri käy joka ikisen hampaan kunnolla läpi sillä jollain "piikillään". Yritän sanoa, että Helmi saattaa lyödä leuat kiinni hetkenä minä hyvänsä, vaikka minä kuinka niissä roikun. Näen silmissäni mitä tapahtuu, jos Helmi yhtä äkkiä alkaa vaikka kouristaa. Mutta hammaslääkäri vaan tutkii: rapsuttaa, tökkii ja koputtaa. Lopulta Helmiäkin alkaa itkettää, luultavammin se, että hänen vapauttaan rajoitetaan kolmen ihmisen toimesta.

Kun kaikki hampaat on tutkittu, niin hammaslääkäri kehuu Helmiä kuinka hienosti hän taas oli. Ja miten hyvin hampaat on hoidettu - jatka samaan malliin!

Tässä vaiheessa minä lähes pyörtyneenä alan jälleen hengittää. Ja ymmärrän tärkeimmän: reikiä nolla!

Onneksi seuraava tarkastus odottaa vasta vuoden päässä...