kuva

kuva

lauantai 31. joulukuuta 2011

Vuosi 2011

Enää muutama tunti jäljellä vuotta 2011. Mietimme tuossa Lallin kanssa mitä vuodesta on jäänyt mieleen. (Lalli saa postata omat muistelonsa).  Minä muistan alkuvuodesta parhaiten ihanat lumikinokset ja pakkaset. Oikea talvi. Toki myös kuuma kesä jäi mieleen ja matka kotiseudulle.

On ollut myös ihanaa seurata Lillin kasvua. Pieni piristysruiskeemme arjen keskellä!

Loppuvuotta on hallinnut päiväkodissa riehuva vesirokko ja sen myötä Helmin ja Miinan eristyshoito meillä kotona.
Enska-serkkukin saatiin maailmaan lokakuussa.


Selailin kuluneen vuoden kalenteria: olemme viettäneet Helmin kanssa sairaalassa erilaisissa toimenpiteissä 9 vuorokautta. Yhteensä kolme anestesiaa. Pitkiä vuorokausia. Etenkin tammikuussa, kun neiti ei meinannut herätä unestaan. Mutta menneitä ja niistä on selvitty. Niiden lisäksi on vuoteen toki mahtunut lukemattomia polikäyntejä infektioiden takia sekä osastoviikko. Eli kyllä sairaalamaailman tuntemus on kuluneenakin vuotena syventynyt. Onneksi meillä Suomessa on kuitenkin hyvin toimiva terveydenhuoltojärjestelmä.

Epilepsian kanssa on menty ylös ja alas. Välillä tulee pitkiä hyviä kausia ja sitten taas syöksytään. Tällä hetkellä tasapainoillaan. Lääkelisäys ei tunnu sopivan. Persoona vaikuttaa muuttuneen, mutta kohtaukset vähentyneen. Mitä tehdä?

Onneksi ne huonoimmat hetket unohtaa: päällimmäisenä Helmin kuluneesta vuodesta muistan nauravaisen neidin. Joka iltaiset riemun kiljahdukset nukkumaan mennessä ja oman onnellisen olon kun kertaan päivän tapahtumia ja nukahdan rakkaitteni viereen. Mitään maailmassa minulta ei puutu!

Tulevalle vuodelle toivon paljon enkelin siipien kosketuksia. Hyvää oloa! Haluaisin myös nähdä useammin kaukana asuvia rakkaita. Skype ei kuitenkaan korvaa fyysistä läsnäoloa. Eikä korvaan kiinni kasvanut puhelin...
Lupaan myös kestää hieman enemmän matkustelua Helmin viihdyttämiseksi, mutten mitään liioittelua. Ehkä kerran kahdessa kuukaudessa Porissa ja sekin on jo iso myönnytys. Kotilo mikä kotilo!
Näin kun tätä elämäänsä ynnäilee, niin eipä siitä paljoa halua muuttaa. Lallikin toimii välillä kuin ajatus, vaikka aina jotain hiomista löytyy. Ehkä myös itsessäni?




Kuvia vuoden varrelta:










 



















torstai 29. joulukuuta 2011

Kaikki on vinksin vonksin...

On vuosia takana jo viisi,
kyllä se aika nopiaan kiisi,
iskeeköhän äidille tästä kriisi,
vai syntyykö kenties synttäribiisi...


Helmi siis täytti tänään vuosia. Viisi vuotta on takana tätä yhteistä erityistä elämää. Eikä mikään ole oikeasti enää vinksin vonksin, vaikka otsikoinkin niin. Välillä ollaan toki ihan heikun keikun, mutta aina noustaan. Olin suunnitellut järjestäväni Helmille Peppi-synttärit. Tämä syksy on kuitenkin verottanut omia voimia ja kun Helmin kohtaustilannekin on ollut mitä on, niin mentiin hyvin matalalla profiililla...
Kahvia keiteltiin vieraille, joita riittikin aamu kahdeksasta ilta kuuteen. Laatu kuitenkin korvasi määrän. :)
Postin matkassa tuli iso kasa onnittelukortteja ja lahjojakin. Kiitosta vaan kaikille Helmiä muistaneille!
Synttärisankari on väsynyt päivän hulinasta, nyt levätään ensi vuoteen...

Peppimme ja pikku ukko


 
Tossavainen oli näissä kemuissa neiti eikä herra, mutta hyvin esitti roolinsa!


 
Eikä limonadeja piilotettu onton puun runkoon, vaikka sellainenkin pihalta löytyy...


 
Miinan ja Helmin synttärijuhlintaa



 
Viisi vuotta sitten









maanantai 26. joulukuuta 2011

Joulun aikaan

Kyllä se joulun taika lopulta meidät löysi...
Aattona Helmi oli vielä noin 70% ajasta poissaolokohtauksessa, hetkittäin tosin jaksoi olla läsnäkin. Joulupäivä oli jo parempi, vaikka kohtauksiakin tuli. Tänään ei ole ollut yhtään poissaoloa, vaan neiti on nauttinut joka hetkestä ja äiti ja isä myös. Kummallista miten lapsen olo voi vaikuttaa niin voimakkaasti meihin kaikkiin... Myrskykään ei ole Helmiä haitannut, vaikka valot ovat olleet on-off tyyliä koko päivän.



Lahjojen määrästä päätellen, olimme olleet kilttejä koko sakki, Helmi erityisesti.








Helmin lahjoista osa, vaatteet äiti oli jo ehtinyt laittaa pesukoneeseen (ja ehkä silittääkin... :))
Puppynkin pukki toi Helmille, tontut olivat varmaan lukeneet äidin ajatuksia.






PaaPii Designin pehmot olivat kuin tehty Helmin käsiin...


 

Jouluna kävi myös hyvin mieluinen ja odotettu vieras!



 
Ja äitikin ehti ottaa päiväunet, tosin taisi äiti nukahtaa ennen tyttöä...



 
Meidän perheen osalta tämän vuoden tonttuilut on nyt hoidettu.
Onneksi vuosi vaihtuu pian...



 
Vuosi sitten Tapanina tuli lunta koko päivän,
tänään tunnelma oli hieman toinen.
Tontiltamme kaatui kaksi isoa puuta, mutta eivät osuneet onneksi rakennuksiin....



Uima-altaan valokatteelle kävin vähän kehnommin,
korjattavissa kuitenkin.




Nyt hetki arkea ja sitten juhlitaan taas....







perjantai 23. joulukuuta 2011

Joulun taikaa

Kinkku paistettu, lahjat paketissa, kynttilät kuusessa. Joulu on täällä. Helmin olo ei ole paras mahdollinen: keppran nosto aiheuttikin sivuvaikutuksia, neiti on muuttunut itkuisemmaksi. Itkua ja naurua sekaisin ja selvästi paha olla. Kohtauksiakin purkaa. Emme kuitenkaan anna sen joulumieltämme latistaa, vaan uskomme, että joulun taika tarttuu myös Helmiin! Seuraavat kolme päivää nautimme toistemme seurasta ja leppoisasta olosta. Helmi saa meidän jakamattoman huomion. Ja heti aamulla on lupa avata yksi paketti, näin jaksetaan odottaa iltaan (äitikin)... saas nähdä eksyykö pukki matkallaan myös meille.





Jokainen lapsi on kuin tuulen mukana liitelevä perhonen.

Jotkut niistä lentävät korkeammalla kuin muut,

mutta kukin niistä lentää parhaan kykynsä mukaan.

Miksi siis vertaisimme niitä toisiinsa?

Jokainen on erilainen.

Jokainen on erityinen.

Jokainen on kaunis.
 
 
Erityisen Ihanaa Joulua Jokaiselle!
 
toivottaa NHL
 
 
 
 

sunnuntai 18. joulukuuta 2011

Tonttuillen

Helmi on toipunut loppuviikon ja hyvin onkin toipunut. Haavojakaan ei enää arista ja Keppran nosto on vaikuttanut positiivisesti kohtaustilanteeseen.
Viikonlopun olemme tonttuilleet ympäri pitäjää. Kaikki joulumuistamiset on siis saatu vietyä.
Joulumarkkinoillakin ehdimme pyörähtää ja sieltä tarttui matkaan lyhde linnuille. Tuo metrilaku ei mielestäni ole kovin jouluista...
Koko ensi viikon olemme vielä töissä. Joulu on onneksi meillä kinkkua vaille valmis eli voimme illat rauhoittua ja nauttia odotuksesta. Mielestäni edessä on vuoden paras viikko!


Markkinamenoa aamuhämärissä



 
Oman kaupungin jouluvaloja



 
Joulutori ja äidillä anopin neuloma hattu.
Käänsi kyllä katseita... mutta Lalli ilkesi olla samassa seurassa!


 

Helmi ja Terhi olivat loppuviikosta askarrelleet tonttuja.
Helmi kuulemma tykkää villasta materiaalina!

 







torstai 15. joulukuuta 2011

biOPSiat

Takana rankka ja jännitävä alkuviikko. Lähes puolen vuoden odottelun jälkeen pääsimme vihdoin mitokondriotutkimuksiin: maksa- ja lihasbiopsiaan. Tutkimuspaikkana Lastenklinikka ja siellä tarkemmin Lastenlinna. Tuttu paikka. Aiemmin Helmille on tehty siellä useita MRI-tutkimuksia (aivojen magneettikuva) sekä otettu pari kertaa likvor-näyte (selkäydinneste). Tämä oli ensimmäinen isompi operaatio.

Maanantaina lähdimme aamupuuron jälkeen liikkeelle. Yhdeltätoista olimme labroissa. Tarvitsi tutkia sekä veriryhmä että veren hyytymistekijät. Sen jälkeen tapasimme neurologin. Keskustelussa ei tullut juurikaan uutta. Päätettiin nostaa Keppran annosta 125 mg pahentuneen kohtaustilanteen takia.
Myös d-vitamiinin saannista keskusteltiin. Sitä olisi nyt saatava pikaisesti tavalla tai toisella. Iso ongelma: Helmin vatsa kun ei siedä yhtään d-vitamiinilisää. Paikallinen lastenlääkärimme lupasi miettiä kuinka ongelma ratkaistaan, olen häneen yhteydessä alkuviikosta.
Maanantaille ei ollutkaan muuta ohjelmaa, saimme siis hengailla Helsingissä.
Seuraavana aamuna täytyi olla klo 07.00 osastolla.


Pääsimme ensimmäistä kertaa yöpymään Ronald McDonald-taloon.
Upea, kodinomainen paikka ja ennen kaikkea lähelle sairaalaa.
Ensimmäisen yön nukuimme Sinisessä talossa, Vaahtera-nimisessä huoneessa koko perhe
ja toisen yön äiti yritti nukkua siellä isän ollessa Helmin kanssa osastolla.



 
Ehdimme maanantaina käydä myös hieman sukuloimassa (syömässä) ja
ajella keskustassa katselemassa jouluvaloja.
Oli ne hieman erilaiset kuin omassa kaupungissamme ja
Helmi oli todella innoissaan päästessään pääkaupunkiin.
Isäänsä tullut, reissulasse. Omituisia ovat.
Oikeasti Helmillä oli maanantaina vähempi kohtauksiakin kuin moneen aikaan...


 
Tiistaina oli itse toimenpide.
Saimme odotella yhdeksään ennen kuin neiti vietiin anestesian kautta leikkaussaliin.

 
Helmi oli kuitenkin iloinen, vaikkei ollut saanut ruokaa kuin edellisenä iltana
ja joutui myös pukeutumaan sairaalakuteisiin.
Äidillä ja isällä kävi aika pitkäksi vasta sen jälkeen kun tyttö oli viety leikkuriin.
Mitään väliaikatietoja ei saatu ja minuutit matelivat.
Loppuajasta kyllä kävimme vähän väliä tivaamassa, että miksi kestää...
Vasta kolmen aikaan tultiin sanomaan, että saamme lähteä hakemaan Helmiä heräämöstä.
Toimenpide oli mennyt hyvin, mutta herääminen oli hidasta.

 
Lucia-kulkue kävi osastolla viihdyttämässä.
Harmi, ettei Helmi ollut paikalla ja kuullut laulua.

 
Maksabiopsian takia Helmiä ei saanut nostaa 24 tuntiin pois sängystä,
joten myös ruokailut oli hoidettava makuulla.
Onneksi anestesia ei aiheuttanut pahoinvointia ja Helmi söikin jo illalla hyvin.
Aavistuksen verran hän tuntui myös nauttivan palvelusta:
jalat koholla telkkari katsellen ja samalla joku lappaa puuroa suuhun.
Kerroin kyllä hänelle, että palvelu ei tule jatkumaan kotioloissa... :)


 
Keskiviikkona otettiin pissanäyte, minkä avulla kontrolloitiin,
ettei maksabiopsia ole aiheuttanut sisäistä verenvuotoa.
Tätä ennen Helmiä ei saanut liikuttaa, eikä kotiin päästy.
Pitkään tulosta odoteltuamme se vihdoin tuli: liikaa punasoluja pissassa.
Äiti lakkasi hengittämästä.
Uusi pissanäyte ja verikoe: puhtaat.
Äiti hengitti taas ja päästiin kotimatkalle.


 
Vielä ennen kotiin lähtöä Klovnitohtorit kävivät viihdyttämässä Helmiä.
Heidän soittonsa ja laulunsa saivatkin hymyn Helmin huulille
(ja toki myös äidin ja isän).
Meitä viihdyttivät Tri Komppi ja Tri Vähä-Pokka.
Iso kiitos heille päivän piristyksestä.
Tämä oli ensimmäinen kerta kun tapasimme sairaalaklovnit!






Nyt siis jo kotona. Eilen Helmi aristeli kovin jalkaansa, mutta tänään selvästi parempi. Iskä suihkutti haavat tänään ja siisteiltä ne näyttivät (minäkin katsoin ne pyörtymättä, mutta koskemaan en suostu).
Alustavia vastauksia biopsioista saamme helmikuun puolessa välissä!







maanantai 12. joulukuuta 2011

Ensimmäinen tunnustus, makea selllainen...

Blogimme sai ensimmäisen tunnustuksen, Kiitos siitä Marja ja Mielen Siivin http://mielensiivin.blogspot.com/2011/12/makea-tunnustus-kiitos.html
Tuntuu hyvälle, että blogillamme on lukijoita. Ja erityinen kiitos kauniista sanoistasi Marja!






Tunnustuksessa pyydetään vastaamaan kymmeneen kysymykseen:
(ja tekemään aiheesta postaus)



1. Lempiväri?
Musta, valkoinen ja pinkki.

2. Lempieläin?
Olen tai olemme Helmin kanssa allergisia, joten eläimiä meillä ei ole (tosin olen yrittänyt puhua Lallia ympäri, että ensi kesänä vuokraisimme lampaita syömään meidän nurmikot, ympäripuhuminen on kyllä vielä pahasti kesken...) Mutta jos lempieläin pitää nimetä, niin ehdottomasti se on lehmä! Vaikka en saa sellaistakaan tuonne meidän navettaan - eikös navetta ole eläimiä varten, eikä isän työkaluja?

3. Lempinumero?
Noh ehkäpä se on kolme, koska meitä on kolme. En ole koskaan ajatellut, että minulla olisi lempinumeroa.

4. Paras alkoholiton juoma?
Vesi ja kahvi.

5. Facebook tai Twitter?
Facebook, vaikken edes muista milloin olen päivittänyt statustani.

6. Intohimosi?
Tätä ette ehkä halua kuulla, mutta se on siivoaminen! Se on yksin minun omaa aikaani, näen kätteni jäljen heti ja sen jälkeen kaikilla on hyvä mieli. Vahvana kakkosena tulee silittäminen - mikään ei voita puhtaan pyykin tuoksua!

7. Lahjojen antaminen vai saaminen?
Ehdottomasti antaminen. Näin joulun alla on ihana miettiä, millä voi ystäviään ja rakkaitaan ilahduttaa ja yllättää.

8. Mieleisin kuvio tai muoto?
Kovin on vaikeita nämä kysymykset, mutta ehkäpä se on sydän...

9. Paras päivä viikossa?
Jokaisessa päivässä on puolensa. En osaa niitä eritellä. Perjantaina on ihanaa kun alkaa viikonloppu, mutta myös maanantaina on kivaa kun pääsee taas takaisin arkirytmiin.
Jokainen päivä on siis paras! Tai ainakin niin hyvä, kun siitä itse tekee! Ja kaikista paras päivä olisi se, kun päästäisiin aamusta iltaan sillä tavalla, ettei Helmi saisi yhtään epikohtausta!

10. Lempikukka?
En ole kukkaihminen, pidän enemmän risuista. Tosin nyt vanhemmiten olen huomannut, että on kiva kun on leikkokukkija maljakossa. Jos jotain nyt mainitsen, niin tulppaani ja orkidea.



Nyt tämä tunnustus pitäisi jakaa kymmenelle blogille...
Apua, seuraan säännöllisesti todella vähän mitään blogeja,ei ole oikein tuota aikaa...

Mutta Villapata kiehuu on yksi ehdoton lempparini. En voi kuin hämmästellä sitä kädentaitojen määrää ja positiivisuutta, mitä Annilla on.



Aloin juuri myös seuraamaan Muumimamia Huvikummussa, tämä on aika uusi blogi ja oma mielenkiintoni sitä kohtaan juontaa juurensa lapsuuteeni... Ja Saaran tarttuvaan elämäniloon!






sunnuntai 11. joulukuuta 2011

Kakkajakkara


Kakkajakkara tuli. Hieman jännitimme miten sen kanssa lähtee sujumaan.
Aiemmin Helmi oli saanut joka kerta kohtauksen, kun olimme yrittäneet häntä potalle.
Nyt Terhi istutti häntä ensin vaatteet päällä ja seuraavana päivänä kokeiltiin jo ilman vaippaa.
Toimii! Meillä on iso tyttö. Hienoa!


 







Muuten kulutamme aikaa jo hyvinkin jouluisissa tunnelmissa. Ilman kiirettä.
Meidän puolestamme joulu saisi jo tulla, vaikkakin minusta tämä odottaminen on parasta!

 

Nämä tontut kuvaavat hyvin meidän perhettä!









tiistai 6. joulukuuta 2011

Ihmiskoe vol. 2

Ihanaa joulukuuta jokaiselle! Ehdottomasti vuoden paras kuukausi!
Täällä on ollut hieman hiljaista, suoritimme toisen ihmiskokeen. Emme tosin omasta vapaasta tahdostamme. Kokeeseen osallistui myös äiti. Sairastuin torstaina vatsatautiin. Minulle ne eivät koskaan tule lievinä, vaan ovat mallia: ensin pelkää että kuolee ja lopuksi ettei kuolekaan...
Elossa olen siis yhä, vaikkakin heikossa hapessa. Mustikkakeittoa ja banaania, tuskanhikeä heti kun on hetkeäkään pidempään pystyssä... Mutta siis siihen toiseen kokeeseen: Helmin olohan oli valohoidon ansiosta jo todella hyvä, pirteä neiti ilman poissaoloja. Samantien kun äiti sairastui, alkoi myös Helmin poissaolot. Aivan käsittämätöntä. Ja eilen kun ensi kertaa jaksoin jutella (ja riehua imurin ja höyrypuhdistimen kanssa ympäri taloa tappamassa pöpöjä, silläkin uhalla, että silmissä sumeni koko ajan), niin Helmin olo muuttui kuin taikaiskusta. Poissaolot vähenivät ja neidistä tuli taas oma iloinen, höpöttövä itsensä!
Siis laboratoriossamme on saatu kaksi tulosta: Helmi tarvitsee paljon valoa sekä äidin, joka ei sairastele! Jep, ensimmäinen on helppo toteuttaa, toisen asian suhteen nostan katseeni ylös ja ristin käteni! Ja päätän, että pysyn terveenä!


Huppupäinen rumpali.


Iskä kuuntelutti Helmillä uutta Nightwishiä ja fanius syttyi heti!
(vaikka päällä oli poissaolokohtaus, niin neiti reagoi myös sen läpi)
Kyllä musiikki on Helmille iso juttu.
Tämä biisi kolahti täysillä:
Äiti ihastui Taikatalveen.



 

Yöllä oli satanut ensilumi. Helmi ja iskä kävivät tuoksuttelemassa talvea.







Itsenäisyyspäivän kunniaksi pyysin Lallia hakemaan navetan vintiltä
anopin 20 vuotta sitten ostamat joulupallot.
(Aitoa puhallettua bohemian lasia, käsinmaalatut, lukee laatikoiden kyljessä).
Asettelin ne korkeaan lasimaljaan (ja toivon, että pysyvät ehjinä).



Oikein hyvää Itsenäisyyspäivää jokaiselle!







keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Ihmiskoe

Olemme sunnuntaista asti suorittaneet täällä kotilaboratoriossamme ihmiskoetta. Tälläkin kertaa koekaniinina toimii Helmi. Positiivista tässä kokeessa on se, ettei siihen liity myrkkyjä, joita lääkkeeksikin nimitetään.
Sytytimme siis kotiimme kaikki mahdolliset ja mahdottomatkin valot sunnuntaina. Sitä ennen Helmi oli pikkuhiljaa alkanut saada enenevässä määrin poissaolokohtauksia. Luisunut hiljaa ymmärryksen ulkopuolelle. Ja sama tapahtui viime syksynä (jolloin tilanne pääsikin statukseen asti). Ja kun oikein hieromme aivonystyröitämme, niin näin on tapahtunut joka vuosi, mutta olemme työntäneet ne muistot jonnekin lähes tavoittamattomiin, onneksi!

Niin ja Lalli on kyllä aiemminkin ehdottanut, josko vähenevä valo olisi syynä Helmin kohtaustilanteen huonontumiseen, mutten ole ottanut sitä kuuleviin korviini. Nyt näyttää pahasti siltä, että ensimmäistä kertaa joudun myöntämään, että oikeassa oli, mokoma, onneksi! Ehkä tästä edes punnitsen vahvasti vaihtoehtoja mitä sieltä suunnasta tulee... siis ehkä.

En tiedä raportoivatko muut labrat tuloksista kesken pelin, mutta me rapotoimme, tasajalkaa pomppien! Helmi olo on kohentunut silmissä. Jo maanantaina meillä oli vireystasoltaan aivan eri tyttö kuin viikonloppuna. Eilen tuli yksi poissaolkohtaus ja tänään (tähän mennessä) ei yhtään poissaoloa! Tosin, joku myokloniakohtaus vaivasi tuossa ennen iltasuihkua, mutta epäilen sen liittyvän suolen toimintaan. Nyt kuitenkin iloitsemme tästä! Ja uskomme, että suunta on vaan ylöspäin.
Jatkamme kuitenkin valohoitoa, vaikka täällä tarvitseekin käyttää aurinkolaseja ja kosteusvoide on vaihdettu aurinkorasvaan.
Mutta mitäpä emme tekisi Helmin hyvinvoinnin eteen!





sunnuntai 27. marraskuuta 2011

Kaffetuvalla

Poissaoloja poissaolojen perään. Niistä on tämä viikonloppu rakentunut. Eilen Helmiin ei saanut kontaktia lähestulkoon lainkaan. Kaikki elintoiminnot tuntuivat hiipuvan. Ja äidin ja isän ymmärrys ei taaskaan riittänyt käsittämään mistä tämä kaikki johtuu. Viime vuonna tismalleen samaan aikaan alkoi myös alamäki.
Tänään sain puhelun ystävältä toiselta puolelta Suomea. Pihlan äidiltä. Hän kysyi, olisiko syynä kuitenkin pimeä? Myös Pihla on reagoinut pimeään. Niinpä - minä rakastan pimeää ja jouluvaloja. Enkä todellakaan ole ajatellut, että minun tunnelmointi vaikuttaisi lapseeni näin kovin. Tajusin myös, että viikolla Helmi voi paremmin... Mitä Terhi tekee toisin kuin me? (paitsi, että on koko ajan Helmille läsnä) Kyllä, kotona palaa paljon valoja kun tulemme kotiin, Terhi ei todellakaan touhua Helmin kanssa pimeässä! Eli tästä edespäin meillä palaa kaikki valot, jouluvalojen lisäksi. Seuraamme tilanteen kehittymistä.

Niin ja adventin kunniaksi olen taas niitä valoja laittanutkin esille...


Iskän tekemä "himmeli".


 




Peilin yläpuolella Helmin ja terhin askartelema koriste.
Neiti on saanut itse huovuttaa pienet punaiset sydämet.
On tullut yhdestä askartelusta paljon aistiärsykkeitä.
On todella kivaa kun tietää, että lapsi saa päivän aikana oikeasti kuntouttavaa hoitoa!


 
Into-tonttu raahautui reissuiltaan valvomaan meidän perheen touhuja näin joulun alla!


 
95 joulukorttia askarreltu, vielä kun muistaisi ne postittaa ajoissa...


 
Tänään Helmillä on onneksi ollut myös hyviä hetkiä!
Ja illalla taitaa iskä ottaa sakset käteen ja toimia kampaajana...