Ihmiskoe

Olemme sunnuntaista asti suorittaneet täällä kotilaboratoriossamme ihmiskoetta. Tälläkin kertaa koekaniinina toimii Helmi. Positiivista tässä kokeessa on se, ettei siihen liity myrkkyjä, joita lääkkeeksikin nimitetään.
Sytytimme siis kotiimme kaikki mahdolliset ja mahdottomatkin valot sunnuntaina. Sitä ennen Helmi oli pikkuhiljaa alkanut saada enenevässä määrin poissaolokohtauksia. Luisunut hiljaa ymmärryksen ulkopuolelle. Ja sama tapahtui viime syksynä (jolloin tilanne pääsikin statukseen asti). Ja kun oikein hieromme aivonystyröitämme, niin näin on tapahtunut joka vuosi, mutta olemme työntäneet ne muistot jonnekin lähes tavoittamattomiin, onneksi!

Niin ja Lalli on kyllä aiemminkin ehdottanut, josko vähenevä valo olisi syynä Helmin kohtaustilanteen huonontumiseen, mutten ole ottanut sitä kuuleviin korviini. Nyt näyttää pahasti siltä, että ensimmäistä kertaa joudun myöntämään, että oikeassa oli, mokoma, onneksi! Ehkä tästä edes punnitsen vahvasti vaihtoehtoja mitä sieltä suunnasta tulee... siis ehkä.

En tiedä raportoivatko muut labrat tuloksista kesken pelin, mutta me rapotoimme, tasajalkaa pomppien! Helmi olo on kohentunut silmissä. Jo maanantaina meillä oli vireystasoltaan aivan eri tyttö kuin viikonloppuna. Eilen tuli yksi poissaolkohtaus ja tänään (tähän mennessä) ei yhtään poissaoloa! Tosin, joku myokloniakohtaus vaivasi tuossa ennen iltasuihkua, mutta epäilen sen liittyvän suolen toimintaan. Nyt kuitenkin iloitsemme tästä! Ja uskomme, että suunta on vaan ylöspäin.
Jatkamme kuitenkin valohoitoa, vaikka täällä tarvitseekin käyttää aurinkolaseja ja kosteusvoide on vaihdettu aurinkorasvaan.
Mutta mitäpä emme tekisi Helmin hyvinvoinnin eteen!