Täällä on ollut hieman hiljaista, suoritimme toisen ihmiskokeen. Emme tosin omasta vapaasta tahdostamme. Kokeeseen osallistui myös äiti. Sairastuin torstaina vatsatautiin. Minulle ne eivät koskaan tule lievinä, vaan ovat mallia: ensin pelkää että kuolee ja lopuksi ettei kuolekaan...
Elossa olen siis yhä, vaikkakin heikossa hapessa. Mustikkakeittoa ja banaania, tuskanhikeä heti kun on hetkeäkään pidempään pystyssä... Mutta siis siihen toiseen kokeeseen: Helmin olohan oli valohoidon ansiosta jo todella hyvä, pirteä neiti ilman poissaoloja. Samantien kun äiti sairastui, alkoi myös Helmin poissaolot. Aivan käsittämätöntä. Ja eilen kun ensi kertaa jaksoin jutella (ja riehua imurin ja höyrypuhdistimen kanssa ympäri taloa tappamassa pöpöjä, silläkin uhalla, että silmissä sumeni koko ajan), niin Helmin olo muuttui kuin taikaiskusta. Poissaolot vähenivät ja neidistä tuli taas oma iloinen, höpöttövä itsensä!
Siis laboratoriossamme on saatu kaksi tulosta: Helmi tarvitsee paljon valoa sekä äidin, joka ei sairastele! Jep, ensimmäinen on helppo toteuttaa, toisen asian suhteen nostan katseeni ylös ja ristin käteni! Ja päätän, että pysyn terveenä!
Huppupäinen rumpali.
Iskä kuuntelutti Helmillä uutta Nightwishiä ja fanius syttyi heti!
(vaikka päällä oli poissaolokohtaus, niin neiti reagoi myös sen läpi)
Kyllä musiikki on Helmille iso juttu.
Tämä biisi kolahti täysillä:
Äiti ihastui Taikatalveen.
Yöllä oli satanut ensilumi. Helmi ja iskä kävivät tuoksuttelemassa talvea.
Itsenäisyyspäivän kunniaksi pyysin Lallia hakemaan navetan vintiltä
anopin 20 vuotta sitten ostamat joulupallot.
(Aitoa puhallettua bohemian lasia, käsinmaalatut, lukee laatikoiden kyljessä).
Asettelin ne korkeaan lasimaljaan (ja toivon, että pysyvät ehjinä).
Oikein hyvää Itsenäisyyspäivää jokaiselle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti