kuva

kuva

lauantai 8. huhtikuuta 2017

Sairaalassa ollaan!!!

 
 
 
 
Terveisiä sairaalasta! Pläääh. Ei parantunut Helmin olo, päinvastoin. Alkuviikon vielä selvisimme jotenkuten, vaikka kouristuksia purkikin tunnin välein yötä päivää, mutta saimme kuitenkin ruoat ja nesteet menemään. Tiistai-iltana ei enää toiminut mikään. Neiti ei niellyt, oli vaan ja kouristeli. Päätimme katsoa aamuun ja jos tilanne olisi vielä silloin sama, niin jotain olisi varmaankin tehtävä.
 
 
Keskiviikkona oli tilanne ennallaan. Soitmme omalle lääkärillemme, joka oli sitä mieltä että ei taida olla vaihtoehtoja: osastolle. Niinpä matkasimme Poriin. Onneksi automatkalla ei tullut kuin yksi kouristus-voin kertoa että se on ihan mielenkiintoista...
 
Osastolla Helmi pääsi todella nopeasti piuhoihin. Eeg:ssä ei onneksi ollut statusta. Kohtauksia yritettiin katkaista kahdella eri lääkkeellä, ilman mitään vaikutusta! Onneksi täällä Porissa on ihana lastenneurologi, jonka kanssa on helppo jutella ja joka puhuu myös samaa kieltä kanssamme. Helmin tilanteessa ei kyllä ole paljoa vaihtoehtoja, kun on vielä se geenivirhekin, mikä rajoittaa lääkkeiden käyttöä. Neurologi konsultoi Helsinkiä. Aloitimme eilen illalla uuden lääkkeen. Tosin sen vaikutus kohtauksiin nähdään vasta jonkin ajan kuluttusa. Edelleen siis purkaa kohtauksia noin 40 kohtauksen tahtiin vuorokaudessa. Niiden takia emme enää osastolla ole, vaan sen, että Helmin syöminen ja juominen on yhä vaikeaa. Hän tarvitsee nesteytystä. Mutta heti kun neiti alkaa nielemään, niin me pakkaamme kimpsumme ja häviämme täältä. Kotioloissa on kaikki aina miljoona kertaa helpompaa.
 
 
Vaikeinta tässä on oma jaksaminen. Siis sen lisäksi, että katsot omaa kärsivää lastasi, etkä voi auttaa mitenkään. Voitte kuvitella kuinka paljon itse nukkuu, kun kohtauksia tulee vajaan tunnin välein. Joo ja yritämme vuorotella, mutta eipä se uni silti kovin pitkää ja laadukasta ole.
 
 
Viimeksi huusin vapaaehtoisia talkoisiin tyhjentämään meidän piharakennuksia, niin nyt huutelen haluaisiko joku tulla välillä yöksi tänne (tai toki mieluummin kotiin) nappailemaan Helmin öiset kohtaukset? Lupaan, että ei ole mikään miellyttävä ja rento tehtävä...
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 


lauantai 1. huhtikuuta 2017

Täällä ollaan!!!

Anteeksi tämä jäätävän pitkä bloggaustauko. Mutta tässä on nyt ollut vähän kaikenlaista säätöö...

Eikä kaikki niin mukaviakaan, mutta kovasti voimia vievää (tästä en enempää halua täällä kirjoittaa, ei koske meidän ydinperhettä, mutta lähelle osuu silti).

Vuorokauden tunnit eivät todellakaan ole tuplautuneet. Jaksamisen kanssa taiteillaan trapetsilla, mutta luovuteta ei. Eikä oikeasti voidakaan. Ja jos kaikki meidät tutkittaisiin, niin eniten päästä löytyisi vikaa perheemme vanhemmilta. Vai lähteekö kukaan täysissä järjissään oleva erityislapsen vanhempi rakentamaan taloa?! Ehkä joku, mutta minä en vieläkään suostu sanomaan, että tässä olisi järjen hiventäkään. En, vaikka olisi miten avaimet käteen ja muuttovalmis! Pah sanon minä, ne on talotoimittajien salajuoni saada ihmiset ostamaan uusi koti. Toki, eivät he ihan koko rahalla valahtele: avaimet tuli kirjattuna kirjeenä käteen jo ennen kuin talosta oli noussut nurkkaakaan tontille!

Mutta siis taloprojekti on vienyt kaiken liikenävän ajan ja vähän ylikin. Ja kaikki muu siihen päälle, niin eipä ole ollut aikaa istua koneelle kirjoittamaan kuulumisia.

Alla kuvasarjaa projektin etenemisestä:


Tästä se ajatus sitten lähti... lapasesta!


Päätimme kaivaa kuopan Kiinaan asti - muutenhan se olisi ollut liian helppoa.


Ja pakkohan se oli sitten täyttääkin...






Nämä kaikki vaiheet menivät kyllä yllättävän nopeasti.






Talo oli pystyssä ennen kuin edes minä menetin hermojani...
(tosin on ne sen jälkeen menneet jo useaan otteeseen).







Lämmitysputket


Lattiavalu


Seinärunkoja


Sähköt


Seinien levytystä


Maalämpökaivon reiän poraus - tai jotain sinnepäin.


Hemppakin on välillä päässyt raksamuijaksi.
Hän toimii siis työnjohtotehtävissä!


Projekti on nyt siis siinä vaiheessa, että ensi viikolla aletaan maalata sisäseiniä ja kattoa. Lämmönlähde on paikoillaan. Lattiavalu saa kuivua vielä viikkoja... ja ehkä jotain mitä minulta on mennyt ohi (siis todennäköisesti hyvin paljon :))

Valmista pitäisi olla ennen elokuuta. Minä olen kyllä päättänyt, että juhannuksena muutetaan. Kutsun kaikki nuoret ja reippaat sukulaiset majoittumaan meille RMJ:n ajaksi ja ihan ilmaiseksi. Kunhan vaan yhden muuton hoitavat siinä sivussa!

Ja oikeasti, jokainen vapaaehtoinen saa ilmoittautua talkoisiin! Nimittäin piharakennnusten tyhjennykseen. Sieltä saa viedä mukanaan kaiken, ihan kaiken. Ja pelkällä vaivanpalkalla. Eikä tämä todellakaan ollut mikään vitsi!!!




Helmin vointi on ollut kovasti vaihteleva tämän vuoden puolella. Kuluva viikko on ollut meillä talvilomaa - jippikaijee - ja se on mennyt hoitaen hyvin sairasta lasta. Helmi sai jonkun infektion puolitoistaviikkoa sitten ja sen jälkimainingeissa seilataan edelleen. Nyt päällimmäisenä murheena on yllättäen epilepsia. Kouristuksia purkaa sellaiseen tahtiin, että meitäkin jo huimaa! Ja alkaa ne näkyä jo Helminkin jaksamisessa. Kaksi viimeistä päivää Helmi on vaan maannut liikkumattomana lattialla...





Ronja <3 on kyllä käynyt uskollisesti Helmin luona yökylässä.
Tämäkin viikonloppu oli jo buukattu, mutta peruttiin nyt Helmin sairastumisen takia.
Seuraava on jo kalenterissa...




Helmi sairastumisen alussa 40 asteen kuumeessa...



Ja Helmi äsken -  enää ei onneksi kuumetta!








Enkä nyt lupaa, että täällä hetkeen säännöllisesti kävisin kuulumisiamme kertoilemassa. Mutta sen voin luvata, että ihan vielä ainakaan en blogia ole kokonaan lopettamasta. Toivottavasti jaksatte käydä kurkkimassa...

Aurinkoista kevättä!