kuva

kuva

keskiviikko 29. kesäkuuta 2016

23-25/2016

Anteeksi taas tämä pitkä hiljaiselo. Aika vaan tuntuu juoksevan... Elo täällä ei vieläkään ole parasta mahdollista. Edelleen refluksi ja epi kiusaavat. Yritämme olla kuin niitä ei olisikaan, mutta kovin hankalaa se on. Etenkin Helmille. Ja toki meidän on hänen oloaan yritettävä helpottaa kaikin mahdollisin keinoin.

Vieraista olemme onneksi saaneet nauttia. Ensimmäiset kesälomalaiset olivat muutama viikko sitten meillä viikon verran ja Juhannuksena pääsimme hieman haistelemaan RMJ:n tunnelmaa. Pari festarivierasta majoittui meillä (Helmin sylikummieno ja hänen parempi puoliskonsa). Onneksi olemme jo näin vanhoja ja meillä on hyvä tekosyy: Helmi, niin ei tarvinnut edes miettiä, että josko kuitenkin kävisi kuuntelemassa sitä Guettaa (josta en edes ollut kuullut ennen näitä bileitä).
Ja kyllä meidän pihallekin asti joku jumputus kuului... :)

Aloitimme Lallin kanssa ensimmäisen lomapätkämme juhannukselta (tosin Lalli teki töitä jo juhannusaattona eikä tällä viikollakaan ole täysin irti töistä ollut). Täytyy sanoa, että loma tuli juuri oikeaan saumaan. Mehut oli kyllä imetty ainakin tästä naisesta täysin. Mitään isoja suunnitelmia meillä ei loman varalle ole. Helmin selkä ei kestä pitkän matkan istumisia, joten idässä meitä ei nähdä. Joitakin vierasvarauksia meille päin on ja muuten ollaan ja mennään fiiliksen mukaan. Elokuulle on suunniteltu pieni reissukin ihan lähelle.

Hyvillä fiiliksillä siis ja kyllä me epin ja refluksinkin selätämme!




Kesäpojat ja Hemppa!











sunnuntai 5. kesäkuuta 2016

19-22/2016

Meno täällä on taas vaihteeksi ollut kuin vuoristoradassa, jarrumiestä tosin olisi kaivattu...

Äitienpäivän jälkeen vaikutti oikein hyvälle. Helmin kohtaustilannekin tuntui rauhoittuvan. Miltein ehdimme jo tuudittautua rauhalliseen perusarkeen.

Ronjakin kävi yökylässä.

Kunnes neitiin iskikin flunssa. Jippikaijee, en paremmin sano. Rapiat viikko vierähti valvoen ja hengitystä availlen, siinä samalla vuoropäivinä töissä käyden. Se siitä normista.
Flunssan jälkimainingeissa eletään nyt. Kohtauksia perkaa oikein olan takaa. Viikonlopun aikana olemme joutuneet kaksi kertaa ensiapulääkitsemään. Eikä öisin kovin paljoa unta tarvitse nytkään nähdä. Onneksi kesäloma jo siintää....


Uskaltauduimme eilen viemään Helmin myös ulos. Norkko.fi näytti ettei meillä enää koivu juurikaan kuki. Ja kyllähän hän auringosta ja ulkoilmasta nautti, vai mitä mieltä olette kuvan perusteella?
Nyt tosin kurkussa krohisee llima, mutta tuliko se ulkoa, vaikea sanoa.



Kädet ristissä toivon tasaisen tylsän arjen palaavan jo ennen kesälomaa! Kirjoittelen kuulumisia taas, kun löydän hetken rakosen ja jaksan avata tietokoneen. Aurinkoisia päiviä teille!