kuva

kuva

lauantai 22. kesäkuuta 2013

Juhannuksen viettoa...

Ihanan rauhallinen on ollut meidän juhannus. Ja tänään Helmikin on voinut jo paremmin. Toki kieli on lärpättänyt ja yksi isompikin kohtaus tuli, mutta eloa ja iloa on neitiin tullut. :)

Iskä mieli kameran kanssa meren rannalle ja sinne suuntasimme. Helmi selvästikin nautti lämpimästä tuulesta, joka rannalla puhalsi. Auringon valon kanssakin hän pärjää huomattavasti paremmin kuin viime kesänä: hän osaa sulkea silmänsä tai kääntää päänsä toiseen suuntaan...

Alamme vahvasti miettimään merenrantatontin hankkimista... ;)



Hemppa auringossa ja tuulessa:
kielellä pyydystetään se tuuli!
 
 
 

 Kyllä tällaisella paikalla passaisi asua...
 

Männyt ovat mielestämme erityisen hurmaavia.

 
 
 
 
 
 
 
 
 

perjantai 21. kesäkuuta 2013

Juhlat

Meidän pihapiirissä järjestettiin viime lauantaina 100-vuotispiknik (naapurin isännän , hänen veljensä ja minun syntymäpäivien kunniaksi). Sää suosi ja juhlijoita oli noin seitsemänkymmentä. Mukavaa ja rankkaa. Näin erityislapsiperheessä se vaatii aina hieman extraa, vaikkei sen kummempia järjestelyjä ollutkaan ja saimme toki apuakin. Raskainta siinä, ainakin tälle äidille, oli valvominen: jos normaalisti on unessa ennen kello 21, niin voitte kuvitella miltä tuntuu kun pääsee uneen vasta puolen yön jälkeen... Eikä Helmi sitä tiedä, vaan herättää normaaliin aikaan.

Tämän Juhannuksen vietämme rauhallisesti oman perheen kesken. Voimia keräten.

Alla hieman kuvia viime lauantailta.









Helmi oli kotona turvallisesti Terhin kanssa
ja pääsi osallistumaan juhliin kuuntelemalla
musiikkia ikkunan edessä.
 
 
 
Helmin kunto on tällä hetkellä hieman arvoitus:
kovin väsyneen oloinen neiti on ja kuolaa tulee paljon.
Poissaolokohtaukset ovat vähentyneet, mutta eilen illalla
Helmi sai tajuttomuuskouristuskohtauksen.
Se tuli kyllä ihan puskista ja sen jälkeen Helmi kuitenkin nukkui koko yön ihan hyvin...
 
Toivomme ja uskomme, että viime viikonloppu verotti Helmiäkin
ja tämä kaikki johtuu siitä, eikä taustalla ole mitään sen ihmeellisempää.
 
 
Aurinkoista Juhannusta jokaiselle!
 
 
 
 
 
 

sunnuntai 9. kesäkuuta 2013

Ylämäki, alamäki...

ja nyt on varmaankin välimäki...

Kulunut viikko on siis ollut hyvin vaihteleva. Totaalista poissaolosta ja kiljuvaan ja nauravaan tyttöön (ja valitettavasti kovasti kuolaavaan). Mutta emme valita - taas on kaikki hyvin.


Viikolla saimme jälleen kotiimme Helmin ja äidin (ja aika monen muun)
ihanan kampaajan Maaritin ja tässä tulos.
Meidän peikkolapsi sai kesätukan. :)




Tänään uskaltauduimme ensi kertaa pihalle siitepölyeristyksen jälkeen.
Aurinko paistoi kovin kirkkaasti ja lämpimästi.
Helmi ei saanut oireita, mutta äitiä hieman ahdisti lenkin jälkeen
(ja ei tällä kertaa vauhti vaan valitettavasti heinien siitepöly),
onneksi äiti voi lääkitä itseään...
 
 
 

Enää ei Helmiä ainakaan kenkä purista! :)
 
 
 
 
 
 
 
 


sunnuntai 2. kesäkuuta 2013

Mikä sua vaivaa???

Viikko on menty hyvin mietteliäissä tunnelmissa. Sunnuntain ja maanantain välisen yön Helmi valvotti meitä, nukkuen levottomasti. Samoin meni seuraava yö. Tiistaina Terhi soitti minulle töihin, että Helmin nenä on tukossa ja vähän lämpöäkin on. Siinä sitten mietimme mikä on syynä: ihan perusflunssa, puhkeavat hampaat vai siitepöly. Nenään oli pakko alkaa suihkia Otrivinia, kun neidin olo oli niin tukala. Soitto lääkärille - hän ehdotti kortisonisuihketta. Pohdimme kyllä miten se vaikuttaa epiin, mutta päätimme kokeilla. Kolmena aamuna suihkittiin kortisonia ja Helmi ehkä hengitti paremmin, mutta epi tuli ryminällä päälle. Tai siis poissaolot. Meillä on täällä lähes eloton tyttö. Tänään emme enää kortisonia laittaneet. Hengittäminen on yhä todella raskasta ja kuolaa tulee paljon. Huulet eivät kuitenkaan vielä sinerrä, joten uskomme, että hapettuu kuitenkin yhä...
Syöminen näissä kohtauksissa on hyvin haastavaa. Eilen välipalalla oli totaalisesti poissa ja mitä luultavammin veti sylkeä ja ruokaa henkeensä ja oli sitten hetkisen kokonaan hengittämättä...
Onneksi se tilanne meni lähes itsellään ohi - hieman kääntelin päätä ja henki alkoi jälleen kulkea.

Emme siis ole vieläkään päässeet selvyyteen mistä tämä kaikki johtuu?! Nyt tuntuu, että yliluonnolliset kyvyt olisivat kovastikin paikallaan...

Juuri nyt kuitenkin vaikuttaa, että hieman enempi neiti ääntelee, vaikkei vielä olla lähelläkään normihelmiä. :)


Uhmakkaasti olen yrittänyt Helmille suvivirttä veisata, josko hän sen voimalla tokenisi?!! ;)
Jatkan veisaamista ja tiedän, että täältä taas noustaan! Odottakaa vaan...



Täysin veto pois...