Mikä sua vaivaa???

Viikko on menty hyvin mietteliäissä tunnelmissa. Sunnuntain ja maanantain välisen yön Helmi valvotti meitä, nukkuen levottomasti. Samoin meni seuraava yö. Tiistaina Terhi soitti minulle töihin, että Helmin nenä on tukossa ja vähän lämpöäkin on. Siinä sitten mietimme mikä on syynä: ihan perusflunssa, puhkeavat hampaat vai siitepöly. Nenään oli pakko alkaa suihkia Otrivinia, kun neidin olo oli niin tukala. Soitto lääkärille - hän ehdotti kortisonisuihketta. Pohdimme kyllä miten se vaikuttaa epiin, mutta päätimme kokeilla. Kolmena aamuna suihkittiin kortisonia ja Helmi ehkä hengitti paremmin, mutta epi tuli ryminällä päälle. Tai siis poissaolot. Meillä on täällä lähes eloton tyttö. Tänään emme enää kortisonia laittaneet. Hengittäminen on yhä todella raskasta ja kuolaa tulee paljon. Huulet eivät kuitenkaan vielä sinerrä, joten uskomme, että hapettuu kuitenkin yhä...
Syöminen näissä kohtauksissa on hyvin haastavaa. Eilen välipalalla oli totaalisesti poissa ja mitä luultavammin veti sylkeä ja ruokaa henkeensä ja oli sitten hetkisen kokonaan hengittämättä...
Onneksi se tilanne meni lähes itsellään ohi - hieman kääntelin päätä ja henki alkoi jälleen kulkea.

Emme siis ole vieläkään päässeet selvyyteen mistä tämä kaikki johtuu?! Nyt tuntuu, että yliluonnolliset kyvyt olisivat kovastikin paikallaan...

Juuri nyt kuitenkin vaikuttaa, että hieman enempi neiti ääntelee, vaikkei vielä olla lähelläkään normihelmiä. :)


Uhmakkaasti olen yrittänyt Helmille suvivirttä veisata, josko hän sen voimalla tokenisi?!! ;)
Jatkan veisaamista ja tiedän, että täältä taas noustaan! Odottakaa vaan...

Täysin veto pois...