kuva

kuva

sunnuntai 2. kesäkuuta 2013

Mikä sua vaivaa???

Viikko on menty hyvin mietteliäissä tunnelmissa. Sunnuntain ja maanantain välisen yön Helmi valvotti meitä, nukkuen levottomasti. Samoin meni seuraava yö. Tiistaina Terhi soitti minulle töihin, että Helmin nenä on tukossa ja vähän lämpöäkin on. Siinä sitten mietimme mikä on syynä: ihan perusflunssa, puhkeavat hampaat vai siitepöly. Nenään oli pakko alkaa suihkia Otrivinia, kun neidin olo oli niin tukala. Soitto lääkärille - hän ehdotti kortisonisuihketta. Pohdimme kyllä miten se vaikuttaa epiin, mutta päätimme kokeilla. Kolmena aamuna suihkittiin kortisonia ja Helmi ehkä hengitti paremmin, mutta epi tuli ryminällä päälle. Tai siis poissaolot. Meillä on täällä lähes eloton tyttö. Tänään emme enää kortisonia laittaneet. Hengittäminen on yhä todella raskasta ja kuolaa tulee paljon. Huulet eivät kuitenkaan vielä sinerrä, joten uskomme, että hapettuu kuitenkin yhä...
Syöminen näissä kohtauksissa on hyvin haastavaa. Eilen välipalalla oli totaalisesti poissa ja mitä luultavammin veti sylkeä ja ruokaa henkeensä ja oli sitten hetkisen kokonaan hengittämättä...
Onneksi se tilanne meni lähes itsellään ohi - hieman kääntelin päätä ja henki alkoi jälleen kulkea.

Emme siis ole vieläkään päässeet selvyyteen mistä tämä kaikki johtuu?! Nyt tuntuu, että yliluonnolliset kyvyt olisivat kovastikin paikallaan...

Juuri nyt kuitenkin vaikuttaa, että hieman enempi neiti ääntelee, vaikkei vielä olla lähelläkään normihelmiä. :)


Uhmakkaasti olen yrittänyt Helmille suvivirttä veisata, josko hän sen voimalla tokenisi?!! ;)
Jatkan veisaamista ja tiedän, että täältä taas noustaan! Odottakaa vaan...



Täysin veto pois...
 
 
 
 
 
 
 

12 kommenttia:

  1. Onpa raastavaa inhottavaa. Toivottavasti Helmi toipuu pian!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiiros Andie, nyt näyttää taas hieman paremmalta! :)

      Poista
  2. Kunpa tuo kurjuus johtuisi kortisonisuihkeesta. Ja kunpa nenän tukkoisuus helpottaisi. Ja kunpa Helmi olisi pian iloinen oma itsensä! Tätä toivoo koko meidän väki!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kirsi! Onneksi toiveilla on tapana toteutua. Parempaan mennään koko ajan.

      Poista
  3. Voi kun voisi ampua epin johonkin avaruuden suunnattomien välimatkojen tyhjyyteen, pois lapsia kiduttamasta!

    Valolla on uskomaton kyky ylläpitää saturaatioarvot hyvinä. Hienoa, että Helmilläkin on se! Jos kaiken päälle pitäisi vielä joka nenäntukkoisuuden vuoksi muuttaa osastolle, niin huoh...

    Voisiko olla heinien siitepöly? Viikonloppuna oli lehdessä, että kukinta on jo alkanut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nenän tukkoisuus katosi (toivottavasti) ja Helmin olo on jo helpompi. Poissaoloja toki on, valitettavan paljon eli jos keksit laitteen millä se epi avaruuteen ammutaan, niin lupaathan kertoa!

      Poista
  4. Voihan Hempukka... Kaikki toiveet, poppakonstit ja Lapin taiat käyttöön, jotta iloinen taiteilija palais viihdyttämään vanhempiaan. Naurua ja kikatusta taloon toivon mä... Ja kuuluishan se ikäänkuin tähän Toivonpäivään, että synttärisankarin toiveet toteutuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä mä muuten jo odotinkin kansikuvan vaihtoa kesäisemmäksi ja turhaan en odottanut...

      Poista
    2. Kato meillä oli täällä näin kauan lunta! :) Kannattaa miettiä sitä muuttoa etelämmäksi!

      Poista
    3. Hah ja vielä isompi pah! :)

      Poista
  5. Heippa!

    Täälä kirjoittelee toinen erityislapsen äiti, joka on blogiasi seurannut jo pidemmän aikaa. Olisin halunnut kysyä hiukan tuosta hissiremontista, joka teille käsittääkseni on joskus tehty.

    En pysty lähettämään sähköpostia, koska minulla ei ole gmail-mahdollisuutta käytössä. Olisiko mahdollista saada tänne sähköpostiosoite vai paljastaako se henkilöllisyytenne.

    Kiitos!

    Terkuin Elina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laita viestiä osoitteeseen mama.laukkanen@gmail.com.
      Kerron mielelläni enempi remontista, vaikkei se mieltä ylentävä kokemus ollutkaan... :)

      Poista