Saisi jo riittää. En oikein edes tiedä kenen puoleen kääntyä jos vaan jatkuvat. Lääkenostoon emme suostu. Siis toistaiseksi odottelemme, että kohtaustilanne rauhoittuu itsestään. Ja rauhoittuuhan se, me emme edes suostu ajattelemaan koko kohtauksia...
Helmikin yrittää tsempata parhaansa mukaan, vaikka kohtaus voimia viekin...
Ensimmäisiä varmoja kevään merkkejä bongasimme ikkunasta:
Golfin greenit aurattiin puhtaaksi lumesta.
Iskä on edistänyt saunaremonttia.
(Mummo matkusti alkuviikosta avuksemme - ei iskällä muuten olisi remppalupaa...)
Tässä tuleva pesuhuone.
Sauna.
Vanhan alta paljastui tiiliseinä. Aiomme säästää tämän.
Muuten saunasta tulee musta.
Puku- ja kodinhoitohuonetta.
Epäuskoisesti ympärilleen katseleva äiti.
Valmistustahti on hidas, mutta yhtään nopeampaan ei resurssit riitä.
Tämä on siis ollut vaiheessa jo puolitoista vuotta...
Kyllä me vielä joulusaunaan päästään - joku vuosi.
Tällä kertaa pinkkiä.
Mummon seurassa ollaan myös ulkoiltu.
Äiti on päässyt joka päivä lenkillekin (aina se ei onnistu edes joka viikko).
Siis kaikin puolin täydellinen viikko takana.
Ensi viikolla katoaa kohtauksetkin.
Sitä odotellessa nautitaan vielä sunnuntai-illan rauhasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti