Aurinko ja kuu

Olen ihan unohtanut kirjoittaa rautalisän vaikutuksesta Helmiin. Viime viikolla kävimme labroissa varmistamassa, ettei pyllyyn ollut pesiytynyt streptokokkia ja samalla otettiin ferritiiniarvokin. Hemoglobiini oli noussut sieltä satasen alapuolelta 107 ja se rautavarasto (ferritiini) viidestä kahteenkymmeneenyhdeksään (29) (viitearvo:6-60) eli rautalisä on toiminut hienosti! Nyt ei sitä enää tarvitsekaan syödä! Lastenlääkäri lupasi konsultoida ravitsemusterapeuttia, josko Helmille löytyisi jokin monivitamiinivalmiste, missä olisi hieman rautaakin, ja saataisiin arvot pysymään kohdallaan.


Meillä on nyt muutaman päivän ollut hyvin kohtausherkkää aikaa. Mitään selittävää syytä ei ole (siis ainakaan näkyvää infektiota). Äiti onkin (taas) tehnyt omia epätieteellisiä päätelmiä. Tänään on täysikuu ja se vaikuttaa kohtaustilanteeseen epäsäännöllisen säännöllisesti. (Vaikuttaa myös äitiin, joka aina nousevan kuun aikaan näkee hulluja unia ja nukkuu huonosti.)
Ja nyt on uutisoitu myös auringonpurkauksesta ja uskon vakaasti, että myös se heiluttulee tuon neitosen aivosähköjä. Tähän kun laitetaan lisääntyneen valon määrä, niin johan on soppa keitetty!
Mutta onneksi kuu alkaa taas pienentyä ja aurinkokin lakkaa myrskyämästä. Ja valon määrään on totuttu joka kevät. Uskon siis, että jo viikonloppuna tilanne on normaali.

Nämä kohtaukset aiheuttavat Helmille selvästi kurjan olon: ihan kuin hänellä olisi tosi ikävä olla omassa kropassaan ja päässä tuntuu tapahtuvan jotain sellaista mitä hän ei hallitse. Kohtaukset eivät ole mitään kouristeluja, enempi poissaoloja ja silmien pyörimistä. Ja kun olo menee oikein kurjaksi, niin tulee itku. Sitten kun tästä on selvitty, niin Helmi on kuin mitään ei olisi tapahtunut. Iloinen ja jutteleva tyttö!

Harmi vaan, että tätä taitaa olla hieman vaikea tieteellisesti tutkia ja todistaa. Äidin mustatuntuu-kommentit kun ei neurologeja vakuuta. Ei edes iskän excelit, joilla pystyttäisiin näyttämään, että omituiset kohtaukset todellakin ilmaantuvat nousevan ja täydenkuun aikaan. (Tosin hieman vaikeata minun on tuota insinööriäkin vakuutella näillä olettamuksilla. Mutta toisaalta, kun ei muutakaan näyttöä ole, niin alkaakin vaikuttaa, että äiti voisi alkaa kirjoittaa aiheesta vaikka väitöstä, jonka perustaisi empiiriseen tutkimukseen, eihän sitä tiedettä joka paikassa tarvita... :))

Helmi ja Terhi olivat tänään huovuttaneet enkelin oikein keväisissä väreissä!

Meillä enkelit korvaavat tieteen ja niitä tarvitaankin joka mutkassa...