41/20014

Blääh. Yhä kuolataan. Hetken ehdimme jo tuulettaa, että löysimme syyn: jätimme keskiviikkona chian-siemenet pois ja seuraavan yön Helmi nukkui kuin tukki ja torstai oli hänellä todella hyvä päivä. Jumppakin oli mennyt loistavasti! Perjantainakin vielä näytti hyvälle. Sen jälkeen palasimme entiseen. Kuolaa, jatkuvaa kohtailua ja tänään jälleen heräsimme limakouristukseen...
Oi kuinka odotan, että syy kuolaamiseen löytyy! Koska siitä olen varma, että ennemmin tai myöhemmin niin käy.

Syksy on oikeasti täällä.

Vaahteranlehdet ovat niin kauniita, mutta myös kovin työläitä.

Ja tästä kuvasta näkee, että hitsivie, mehän asumme ihan pöndellä.

Perhehamppari.

Helmi pihvinä.

Useita vuosia sitten kummipoikani lanseerasi perhehampurilainen-nimityksen.

Oli pyytänyt vanhempiaan tekemään sellaisen.

Eli hän seisoi keskellä ja äiti ja isä tulivat ympärille ja kaikki halasivat:

perhehamppari.

Meillä sitä ei voi tehdä seisoen, mutta onnistuu makuullakin mainiosti.

Helmi tykkää olla pihvinä.

Tämän kaiken keskellä olen todella kiitollinen tästä pienestä,

eriskummallisesta perheestämme.

Me kyllä selviämme mistä vaan

ja ratkaisemme eteen tulevat vaikeudet ja arvoitukset.

Välillä haemme voimaa tästä hampurilaisesta! <3

Eriskummalliseen perheeseen odotetaan jälleen uutta geologista jäsentä.

Laskettu aika viikon päästä...