kuva

kuva

keskiviikko 3. elokuuta 2011

Matkalla

Käymme kotiseuduillamme villissä idässä korkeintaan kerran vuodessa, pahimmassa tapauksessa kerran kahdessa vuodessa. 550 kilometriä suuntaansa automatkaa vaikeasti vammaisen lapsen kanssa kun ei oikein houkuttele, ainakaan äitiä.

Reisuun lähtö stressaa minua joka kerta aivan älyttömästi. Ensin täytyy pakata kaksi päivää. Miettiä mitä tarvitsee välttämättä ja mitä ehkä saattaa tarvita... Mitä apuvälineitä mahtuu kyytiin? Onhan kaikki Helmin lääkkeet varmasti matkassa? Ja ruoat? Intiaanisokeria tuskin löytyy pöndeltä...
Tässä vaiheessa Lalli käy pyörittelemässä silmiään ja ähkii, että mihin kaikki saadaan pakattua! Noh, se on hänen ongelma. Aina kaikki on mukaan mahtunut, vaikka kieltämättä auton pakkaamiseen kuluu mielestäni käsittämättömän paljon aikaa (en tosin uskalla tästä siinä pakkaamisvaiheessa mainita, saattaisi osa tavaroista jäädä kotiin!)

Tämän kesän matkat molempiin suuntiin onnistuivat yli odotusten. Mentiin yhden pysähdyksen taktiikalla! Noin puolessa välissä matkaa pysähdyttiin. Helmi sai iltapuuron ja lääkkeet sekä oikaista selkää. Ja loppumatka taitettiin yötä myöten. Tosin neiti oli niin hyväntuulinen ja jännittynyt, ettei malttanut nukahtaa. Luuli varmaan, että jotain hauskaa menee ohi (vaikka äiti ja isä kuinka lupasivat, etteivät mene Tykkimäkeen Helmin nukkuessa!)
Helmi siis "katseli" maisemia, kuunteli musiikkia ja nautti matkanteosta.

Tämä oli todella hienoa - ainoa miinus on se, että enää äiti ei voi käyttää Helmiä tekosyynä kun haluaa itse vaan kotiloida!

Iloinen matkustaja
Auringonlasku paluumatkalla
(kuva on vaan huono kun on otettu vauhdissa ikkunan läpi ja kännykällä)

1 kommentti:

  1. Voi miten reipas matkalainen teillä! Ei tulisi moiset etapit kyseeseen meidän perikunnan kanssa...

    VastaaPoista