Eskarilainen

"Jos perusopetukselle säädettyjä tavoitteita ei lapsen vammaisuuden tai sairauden vuoksi ole mahdollista saavuttaa yhdeksässä vuodessa, alkaa oppivelvollisuus vuotta aikaisemmin ja kestää 11 vuotta". Näin sanoo perusopetuslaki.
"Pidennetty oppivelvollisuus voi alkaa vapaaehtoisena lapsen ollessa 5-vuotias. Asiasta tulee sopia etukäteen perheen, päivähoidon ja koulun kesken. Pidennetty oppivelvollisuus voi alkaa lapsen ollessa 6-vuotias ja lykkäystä tarvittaessa myös lapsen ollessa 7-vuotias. Perusopetuslain mukaan pidennetyssä oppivelvollisuudessa esiopetus kestää enintään kaksi vuotta. Sen jälkeen seuraa perusopetuksen yhdeksän vuosiluokkaa. "

Siispä Helmi aloitti esikoulun maanantaina. (Täällä esiopetus alkoi jo 10. päivä, kun me vielä lomailimme. Jos Helmi ei saa toisia opiskelussa kiinni, vaadimme kyllä tukiopetusta.)
Mietimme tätä eskari asiaa keväällä kauan. Olisiko kuitenkin Helmin kannalta parempi, jos päiväkoti aika jatkuisi mahdollisimman pitkään... Kuinka järjestämme aamu- ja iltahoidot sitten kun koulu oikeasti alkaa. Kysymyksiä on paljon. Onneksi kuitenkin seuraavat kaksi vuotta ollaan vielä tutussa ja turvallisessa päiväkodissa ja meillä on aikaa pähkiä.
Nyt ollaan kuitenkin eskarissa, hoitokassissa hieno penaali, kynät, kumi ja viivain sekä vihko, mihin voi harjoitella kirjaimia! Saakohan eskarissa todistuksen? (äidin kouluaikana ei vielä esikoulua ollut keksitty, piti ihan kylmiltään kouluun mennä, mutta onneksi siitäkin on selvitty! :) iskän kouluaikoja ei ehkä kannattane muistella ja voi olla, ettei muisti edes sinne asti riitä :))  Jännityksellä kuitenkin Lallin kanssa odotamme mitä kaikkea tämä lukuvuosi pitää sisällään. Helmi ainakin vaikuttaa innostuneelta (vaikka ope on vielä sairaslomalla tai sitten juuri sen takia! Hmmm: tuleekohan tytöstä samanlainen kuin isästään - voi opettaja raukkaa!)
Joka tapauksessa, hyvältä vaikuttaa ainakin näin ensimmäisellä viikolla! Iltapäivisin meitä odottaa neiti hymyssä suin! Iltaisin tosin ollaan hieman väsyneitä, muttei se mikään ihme ole: toimintaa ja ääntä kun päiviin mahtuu paljon! Mutta tärkeintä on, että Helmi viihtyy!

Aamulla kello 06.00 autossa kohti päiväkotia

Iskän kanssa marssitaan joka aamu Sillanpään marssilaulun tahtiin läpi päiväkodin pihan.

"Kotikontujen tienoilta tervehtien
tämä laulumme kaikukoon,
yli peltojen, vetten ja tunturien
aina Hangosta Petsamoon.

Sama kaiku on askelten,
kyllä vaistomme tuntee sen,
kuinka kumpujen kätköistä, mullasta maan
isät katsovat poikiaan."

Tätä laulua on laulettu Helmille aina siitä 10 kuukauden iästä lähtien,
kun päiväkotitaival alkoi.
Ja missään muussa tilanteessa tätä ei tietenkään lauleta.
Mitä luulette: mahtaakohan tyttö tietää minne hän pääsee, kun laulu kajahtaa soimaan?
Voin kertoa, että maanantaina oli Helmin ilme kyllä näkemisen arvoinen...

Kuuden aikaan ei näy vielä kavereiden kasvoja!

Helmi saa joka aamu hoitajan jakamattoman huomion ja on aina kavereita vastassa!

Ja eiköhän Viikari-ryhmänkin koko tästä vielä syksyä kohden kasva.