Idän ihmeet

Kuten edellisessä postauksessa kerroin, iso osa idän lomasta menee ystävien tapaamiseen. On ihanaa nähdä kaikkia vuoden tauon jälkeen, mutta se on myös rankkaa. Etenkin äidille. Tapaat ystäviä pienen hetken ja sitten et taas tiedä milloin heitä näet. Ikävä on kova! Ja nämä ovat kuitenkin niitä ihmisiä, jotka tuntevat sinut läpikotoisin. Heille ei tarvitse selitellä, vaan puhua niin kuin asiat todella ovat. Onneksi on puhelimet, vaikkei se olekaan aivan sama. Tosin Lalli välillä väittää, että minulla on kasvanut puhelinkorvaan kiinni...



Tällä kertaa odotimme ehkä eniten Pihlan ja hänen perheensä tapaamista. Pihlan äiti on hyvien ystävieni serkku ja sitä kautta olen Maaritin tuntenut jo kolmisen vuotta. Pihla on siis myös monivammainen tyttö, jonka diagnoosi on CDKL5-geenivirhe. (Tätä epäiltiin myös Helmillä, mutta ei sitten kuitenkaan löydetty!) Emme siis olleet koskaan aiemmin nähneet, mutta puhelimessa puhumme useinkin. Maarit on ihminen, jolle soitan kun lääkärit eivät enää pysty meitä auttamaan (soitan toki muutenkin) ja aina saan hyviä neuvoja. Eli Maarit on monesti pelastanut Helmin ja meidät neuvomalla miten kannattaa toimia ja mitä täytyy lääkäreiltä vaatia! Kiitos Maarit!
Pihlan ja Helmin oireet ovat hyvin pitkälle samanlaisia. Niinpä koska Pihla on Helmiä reilut 2 vuotta vanhempi, niin heille on moni asia tuttu, jonka kanssa me painiskelemme...
Oli todella ihanaa nähdä iloinen ja reipas Pihla. Se antoi meillekin uskoa tulevaisuuteen! Vielä enemmän ehkä antoi Pihlan superpositiiviset vanhemmat: Maarit ja Marko. Heidän asenteestaan voisi jokainen ottaa oppia! Hymyssä suin, realisesti ja positiivisesti eteenpäin. Ei turhaa valitusta. Ja Pihlan lisäksi perheeseen kuuluvat vielä Sisu, 3 vuotta ja Venla muutaman kuukauden (terveet lapset) eli heidän rumbansa taso on ihan eri tasolla kuin meidän!
Tällä reissulla siis tapasimme myös uusia ystäviä! :)

Marko, Pihla, Maarit ja Venla (Sisu oli jäänyt mummolaan)

Idässä asuu myös kaikki Helmin serkut. Heitäkin nähtiin. "Nuorin" on vielä masussa ja on määrä syntyä lokakuussa. Sitä odotellessa...

Inka ja Veeti -serkut kävivät mummolassa meitä moikkaamassa.

Onni-serkku ja frisbee-golf. Onnia ei tällä hetkellä saa kuvata ja tämä kuva kuvaakin häntä parhaiten... :)

Äiti näki ihania kummilapsiaan (Onni kuuluu myös kummitettaviin) ja pääsi vanhimman rippijuhliinkin (mitä vauhtia aika kiitääkään!)

Veeti-velmuilija

Rippilapsi Olli ja "uusi" mopo!

Myös Helmi näki kummejaan. Miia-kummista ei vaan muistettu ottaa yhtään kuvaa, mutta nähtiin kuitenkin!

Anneli ja Antti -kummitusten luona vietettiin yksi ihana ilta ja

nautittiin olosta myös laiturilla vilvoittavassa tuulessa!

Niin harvoin me idässä käymme, että uusia kasvojakin ehtii syntymään. Edellisen kerran, nyt jo iso poika, Marcus oli vauva ja nyt hänelle oli jo pikkuveli Tuomas. Saimme nauttia vilkkaiden karjalaispoikien ja heidän äitinsä seurastakin pienen hetken!

Vaikka ihmiset vauhtuivat vauhdilla ja välillä oma olo oli kuin sirkusapinalla, niin Helmi kuitenkin viihtyi!

Ei aina yhtä ja samaa päivästä toiseen.

Yllä pieni osa näkemistämme ihmeistä. Toki joukkoon kuuluivat mummot ja ukki. Isomummo. Enot. Ja lukuisa joukko muita ystäviä! Pitäkää savonmua pystyssä, kyllä me taas tulemme!