8/2016

Kerronpa teille kohtauksen noin viikon takaisesta iltapäivästä.

Tulimme töistä kotiin ja olin juuri syöttänyt Helmille välipalan kun puhelimeni soi.

-          Joku numero, varmaan lehtimyyjä, en vastaa.

Hetken kuluttua sama numero yrittää soittaa työpuhelimeeni.

-          No onpa sitkeä lehtimyyjä, en vastaa.

Kun siitä minuutin kuluttua alkaa Lallin puhelin soimaan, niin huudan: vastaa – se on takuulla joku lääkäri.

Helmi istuu potalla minun ruskistaessa jauhelihaa ja samalla kuuntelen puhelinkeskustelua:

-          Geeni, tyhjät kohdat, näyte, onnistuu, Lalli puhelee yksittäisiä sanoja, muuten kuuntelee kovin tarkkaavaisesti.

Mielessäni kiitän, että luulin soittajaa lehtimyyjäksi. Tässä vaiheessa olen ymmärtänyt, että kyseessä on genetiikan lääkäri tyksistä.

On hän minullekin soittanut (miksi aina ensimmäisenä soitetaan äidille?) Joka kerta hänen kanssa puhuessani, etsin epätoivoisesti jonkun naistenlehden ja kirjoittelen lehden sivuille yksittäisiä sanoja, joita puhelusta bongaan. Pinnistän aivoni äärimmilleen ja silti ymmärrän vain murto-osan.

Sitten kiikutan lehden Lallille ja sanon että lääkäri soitti. Tällaista asiaa! Siinä sitten porukalla arvaillaan, että mitähän asia mahtoi koskea.

Nyt puhelun loputtua sain selkeän? selonteon asiasta. Helmin viimeinen tutkimus oli joku mitokondriojuttu. Tulos: mitään selittävää ei löytynyt. Sitä ennen tutkittiin kaiken kattavasti kromosomit, sama juttu. Ja sitä ennen tehtiin joku massiivinen epilepsiageenipaneeli. Tulos: nothing.

Nyt Lalli selittää suu vaahdossa ja silmät innosta palaen, että nyt tehdään eksomitutkimus: Eksomitutkimus

-          Ööö, ahaa?  Mitä se exodus tarkoittikaan? kysyn.

Selkeästi on aika iso ero siinä, että onko oma käyttöjärjestelmä insinöörin vai hörhön.

Kokemuksesta voin kertoa, että hörhöllä on paljon helpompaa ja insinöörillä on kaapillinen rautalankaa, mistä hän aika usein joutuu vääntämään vaikeita juttuja minulle.

Onneksi osaan tooooosi hyvin esittää, että ymmärsin jo. Helppo nakki. Ihmisellä on yhtä paljon geenejä kuin banaanikärpäsellä. Se selittää jo paljon. En enää ikinä hauku banaanikärpäsiä.

-          Voinko nyt tehdä tän ruoan valmiiksi?

-          Helmin pylly tarttee pyyhkii.

-          Ai, eikö tää keskustelu ollutkaan vielä ohi? Huoh.

-          Verikoe, joo joo. Ensi viikolla on muutenkin lääkäri. Otetaan samalla.

-          Mitä: meiltäkin täytyy ehkä ottaa verta?!!!

-          En suostu, sattuu, onko tää nyt niin tarpeellinen tutkimus. Ei Hempasta mitään kuitenkaan löydy. Terve tyttö. Täydellinen! Mitä nyt vähän vaativimmilla ominaisuuksilla kuorrutettu.

Helmiltä on nyt kuitenkin veret otettu ja tutkimuskeskus tai joku muu vastaava taho pyytää sitten erikseen, jos meitäkin täytyy pistää.

Minulla on vahva epäilys tästä tutkimustuloksesta: Helmi ei ole ainakaan banaanikärpänen.

Tässä neiti odottaa labrantätiä - ilme kertonee kaiken!