6/2016

Ystävyys.

Ronja.

Paljon on tullut blogissa kyselyjä kuinka Ronja on Helmin elämään löytynyt. Näin Ystävänpäivän kunniaksi valotan asiaa hieman.

Ensimmäinen sysäys Ronjan ja Helmin väliselle ystävyydelle alkoi vuosia sitten. Ronjan äiti kommentoi blogissa ja kommentoi toistenkin. Siitä sitten aloimme äidin kanssa sähköpostikirjeenvaihtoon, eikä kulunut kauaakaan, kun tuntui, että olisimme aina toisemme tunteneet. Ronjan perhe asui tuolloin vielä niin kaukana meistä, ettei tapaamisesta ollut edes puhetta.

Tilanteet kuitenkin muuttuvat. Niin tässäkin tapauksessa. Ronja perheineen muutti vajaan 50 kilometrin päähän meistä noin kolme ja puoli vuotta sitten. Kutsuimme heidät meille kylään. Koko perheen. Ronjaa ei mitenkään ”pakotettu” olemaan Helmin kanssa. En edes muista mitä tällä ensimmäisellä kyläilyllä Ronjan ja Helmin välillä tapahtui. Huomioitavaa koko käynnissä oli se, että koko perhe suhtautui Helmiin kovin luontevasti. Perheen äiti ja isä eivät tehneet numeroa Helmin erityisyydestä, ei voivoteltu eikä päivitelty. Helmi oli yksi meistä. Esimerkin kauttahan lapset suhtautumisen ja käyttäytymisen oppivat.

Joka tapauksessa perhe kyläili meillä epäsäännöllisen säännöllisesti ja Ronja vaan viihtyi Helmin seurassa. Kerta kerralta Ronjasta tuli varmempi Helmin kanssa, eikä hän enää edes ujostellut minua tai Lallia. Ja jo ensimmäisistä hetkistä oli aistittavissa tyttöjen välinen yhteys. He sujuvasti kyllä kommunikoivat keskenään. Eikä Ronjalle Helmin erityisyys ole este. Hän kovasti miettii mitä asioita Helmin kanssa voi tehdä ja myös toteuttaa ne. Katsoo napittaa minua suoraan silmiin ja sanoo: ”kyllä Helmi tämän osaa”. Eipä siinä paljon muuta auta kuin nyökytellä ja ihmetellä lapsen luovuutta.

Jossain vaiheessa tuli ajankohtaiseksi myös yökyläily. Täysin Ronjan omasta tahdosta. Nämä yökyläilyt ovat meille kaikille todella hienoja hetkiä. Me saamme Lallin kanssa vaan sivusta seurata kuinka tytöt keskenään touhuavat. Toki me hoidamme Helmin hoidollisen puolen, mutta muuten meitä ei paljoa kaivata. Ronja osaa jopa syöttää Helmiä, jos vaan kohtaustilanne on hyvä. Näinä kertoina pääsemme myös hetkeksi kokemaan, mitä elämä olisi ”normaalin” lapsen kanssa. Kovasti Ronjan vanhempia kiitänkin ihanasta lainalapsesta.

Tähän yökyläilyyn liittyy myös kulkeminen Ronjan kodin ja meidän välillä. Matkaa on kuitenkin sen verran ettei sitä ihan polkupyörällä taiteta. Aluksi Ronja kulki isänsä kyydissä, kun hänellä oli asioita Raumalle. Syksyllä olimme ensimmäistä kertaa tilanteessa ettei Ronjalla ollut kyytiä. Bussi! Ronja ei ollut koskaan aiemmin matkustanut yksin bussilla. Ja eihän siinä mitään jos toisessa päässä saisi saattaa tytön autoon ja toisessa olla vastassa. Mutta kun tällä reitillä täytyy vaihtaa linja-autoa. Ensimmäisen kerran Ronjan isä kävi näyttämässä kuinka vaihto tapahtuu ja nyt neitonen vaihtaa bussin sujuvasti itsekseen. Tämäkin tehtiin Ronjan tahtiin ja Ronjan ehdoilla. Viimeksi häntä jo harmitti, kun sunnuntaina ei päässytkään bussilla perille asti, vaan äiti ja isä tulivat vastaan! J Reipas tyttö!

Eli Ronja on aidosti ystävä, tullut elämäämme ja etenkin Helmin elämään täysin omasta tahdostaan. Uskon myös, että tässä ystävyydessä molemmat saavat yhtä paljon. Onpa Ronja jo miettinyt ääneen tulevaisuuttakin ja hänen ja Helmin yhteisasumiskuvioita. J Tyttöjen ikäerohan on vaan reilun puolivuotta. Ronja on syntynyt keväällä ja Helmi loppuvuodesta.

Toivon kovasti, että jokaisella meillä olisi oma Ronja! <3