kuva

kuva

sunnuntai 21. helmikuuta 2016

7/2016

Viikko sitten kirjoitin ystävyydestä. Me ja etenkin Helmi on tälläkin viikolla saanut nauttia Ystävänsä Ronjan seurasta. Saimme Ronjan lähes yllättäen kylään eilen lauantaina.


Ystävykset <3





Itselläni on reilun viikon ajan ollut ajatukset kokonaan muualla kuin tässä maallisessa elämässä. Ystäväni 5-vuotias poika nukkui pois reilu viikko sitten. Sen jälkeen ei ole mennyt päivääkään ettenkö olisi asiaa miettinyt. Sitä on niin vaikea käsittää. Ja pakostakin tässä tilanteessa käy läpi sen, mitä se omalla kohdalla merkitsee. 

Minä tiedän, että Valolla on nyt hyvä olla. Suren ystäväni puolesta. Ikävä on niin suunnaton.
Mitkään sanat maailmassa ei sitä ikävää helpota. Voimia koko perheelle lähetän joka päivä.

"Älkää itkekö minua, sillä minä olen nyt onnellinen.
Minun vaivani on poissa ja henkeni on vapaa.
Olen jättänyt teidät, joita eniten rakastan maailmassa
siksi, että vain Jumalan luona minun on hyvä olla."











8 kommenttia:

  1. <3 voimia <3 ja osanottoni <3

    VastaaPoista
  2. Valon äidille ja läheisille lämpimät osaanottavat ajatukset minultakin <3

    Tuo likkojen katse on kyl taas niin jotain, että se kuvaa niin hyvin Helmin kysymyksen Ronjalle. Johon Ronja hymyillen vastaa! He ovat katsoneet toisiaan silmiin jo vuosisatoja sitten <3

    VastaaPoista
  3. Halaus ihanille Ystävyksille <3

    Ja voimahalaus Niinalle! Valon poisnukkuminen pysäytti täälläkin.

    VastaaPoista
  4. Ystävyys on suuri lahja ja ilo.

    VastaaPoista
  5. Uutinen vertaisperheen lapsen kuolemasta pysäyttää aina ja saa miettimään omaa erityistä lasta. Lapsen sairastaessa mietin aina huomaanko milloin on tilanne on vakava. Tai pohdin tulkitsenko oikein lapseni eleitä ja ilmeitä siitä milloin olo on liian tukala tai kipeä. Yöt ovat sairaan lapsen kanssa raskaita - eikä silloin oikein osaa päättää kumpi on parempi: yrittää levätä vai valvoa lasta. Pahin painajaiseni olisi löytää lapsi elottomana sängystään vaikka toisaalta lapsen olisi paras saada kuolla kotona sairaalan sijaan. Erityisen lapsen kanssa joutuu ajattelemaan elämän ja kuoleman asioita uudella ja realistisemmalla tavalla. Lapsesta ja jokaisesta eletystä hetkestä iloitaan mutta samalla syvällä sisimmässä valmistautuu myös luopumaan...

    VastaaPoista
  6. Ainut asia mikä sillä hetkellä voi lohduttaa, on se että luultavimmin rakkaalla lapsella on paremmin nyt ja kivut/tuska poissa, minä henkilökohtaisesti uskon että meillä kaikilla on tehtävä/opit opittavana tällä maan päällä, kun kaikki on opittu/ opetettu on aika lähteä ja synnymme aina uudelleen kunnes olemme oppimme oppineet ❤ voimia kaikille surun keskelle

    VastaaPoista
  7. Terveisiä Helmille ❤

    VastaaPoista