46-47/2015

Viikkoja on vierähtänyt pari, enkä ole jaksanut kirjoittaa blogiin... Ei ole mitään uutta uutisoitavaa! Edelleenkin Helmi kohtailee, välillä enempi toisinaan onneksi vähempi, mutta sellaista hyvää olotilaa ei tunnu löytyvän. Kohtailun lisäksi kiusaa aivan suunnaton kuolaus. Tämä toki on neurologisesti sairailla lapsilla yleistä, mutta minä en sitä nyt purematta niele, koska tiedän, että Helmi voi olla myös lähes täysin kuolaton eli tämäkin on seurausta jostain...

Viime viikolla minulla ei yksinkertaisesti ollut voimia kirjoittaa. Harmittaa niin vietävästi tuon lapsemme puolesta! Hän kyllä jaksaa olla iloinen ja urheakin, mutta selvästi kärsii omasta tilastaan. Ja tiedän, että Helmillä olisi potentiaalia vaikka mihin, kun vaan saisimme kaikki häiriötekijät karsittua minimiin.

Keskiviikkona löysin otoskoopilla punoittavan korvankin! Eilen menimme omalle lastenlääkärille, eikä siellä mitään ollut!!! Häh? Olinhan löytänyt reilu kuukausi sitten samanlaisen ja silloin päädyimme yksityiselle lääkäriasemalle, koska oma lääkärimme oli lomalla. Helmi sai silloin ab-kuurin, joka pahensi epilepsiaa ihan jäätävästi. Lopetan siis tämän valelääkäriurani lyhyeen! En vielä tiedä mille alalle seuraavaksi suuntaan, mutta enköhän minä jotain mielenkiintoista keksi... :)
Onneksi kuitenkin kävimme lääkärissä eilen, koska siellä oli todela mukava kohtaaminen. Mitäänhän ei tapahdu sattumalta ja jo pienetkin asiat piristävät kummasti!
Niin ja otettiin siellä labrojakin, jokin DNA-uutos Tyksin pyynnöstä. Minä olen jo näissä tutkimuksissa ihan sekaisin, mutta yhä he siis tutkivat löytyisikö Helmin kaikille ominaisuuksille jokin yhteinen nimittäjä.

Olen myös päättänyt nousta täältä murehtimiseni suosta. Sillä tavalla ei kenenkään olo ainakaan parene. Meillä on paljon hyviä asioita ympärillämme ja todella monella muulla on oikeasti asiat niin huonossa jamassa, että jätän heille tilaa valittaa!

Jouluunkaan ei ole enää kauaa! Meillä on kuunneltu jo joululauluja, pakettejakin on paketoitu ja kortit lähes kirjoitettu. Keskitytään siis hyviin juttuihin, uskon, että Helminkin arvoituksen vielä ratkaisemme!

Kuva on yhtä tärähtänyt kuin kuvan ottanut henkilö, 

mutta pakko oli laittaa:

On siis Helmi iloinenkin välillä,

tässä reimun saa aikaiseksi puhelimesta kuuluva mummon laulu.

Tänään kävimme koko perhe pikaisesti kirjakaupassa ostamassa joulukalenterit.

Helmin pipo on noussut tuollaiseen tonttu-ukkolookkiin,

mutta nyt saakin jo tonttuilla.

Pihapiirimme tänään kuvattuna.

Kyllä siis täällä rannikollakin saamme välillä nauttia valkoisesta maisemasta!