48-51/2015

Pahoitteluni totaalisesta radiohiljaisuudesta. En vaan ole yksinkertaisesti ehtinyt enkä enää jaksanut avata tietokonetta. Kiirettä on pitänyt sekä kotona että töissä ja haasteitakin on ollut molemmissa paikoissa... Mutta hengissä olemme ja joulua kovasti odotamme. Vielä täytyisi jaksaa seuraavat kolme päivää painaa arkea ja töitä ja sitten me vaan olemme ja nautimme.

En edes muista mitä näinä kuluneina viikkoina on tapahtunut!! Toki osa asioista on jäänyt mieleen. Helmille on tehty uusi kuntoutussuunnitelma, ollaan käyty Tyksissä selkäkontrollissa sekä neurologilla. Isovanhemmat ovat olleet apuna, joulua on laiteltu siinä sivussa ja Ronja on ollut yökyläilemässä Helmin luona. Sekä tietysti se, että sisällä olemme pysyneet tiukasti. Nyt jo minäkin olen valmis kiroamaan nämä kelit alimpaan paikkaan minkä keksin... Saan itsekin välillä todella rajuja homeoireita kun käyn pihalla, ei puhettakaan, että Helmiä voisi sinne viedä.

Bonuksena Helmin "nappireikä" tulehtui jälleen. Pahiten ikinä. Nosti kuumeen ja kehitti järkyttävän määrän mätää. Onneksi tämä tapahtui vaan päivää ennen Tyksin reissua. Siellä ortopedi hälytti lasten kirurgin paikalle, joka tyhjäsi mädän pois ja kertoi, että reikä on operoitava leikkaussalissa. Eli tammikuussa on tiedossa sitten muutaman päivän tyksin keikka ja anestesia...

Selkäkontrollissa kaikki näytti kovin hienolta. Isoin miinus on se, että selkä saa kasvaa enää kolme senttiä ja sitten edessä on uusi selkkäoperaatio. Tätä en nyt itse jaksa edes ajatella. Eikä toki asiaa kannata etukäteen murehtia... pyydän silti joka iltaisessa rukouksessani, että Helmin pituuskasvu pysähtyy.

Neurologi totesi, että Helmin epi ei tule koskaan helpottamaan, sen kanssa on vaan opittava elämään. Onneksi tällaista opettelua ei enää ole edessä, se oppi on mennyt selkäytimeen jo vuosia sitten!

Ja vaikka tästä säästä on puhetta takuulla riittänyt kaikkialla, niin kyllähän tämä välillä on niin kovin kaunistakin. Tässä olemme matkalla Tyksiin ja koko matkan näytti tältä. 

Helmi sai jälleen ystävänsä Ronjan yökylään. Näiden tyttöjen ystävyys kantaa myös äitiä vaikeina hetkinä. Sanat eivät riitä kertomaan siitä tunteesta, kun näen tytöt yhdessä. Tässä tapauksessa vaan nostan katseeni ylös ja kiitän!

Jouluksi Helmi sai uuden tukan. Kiitos jälleen ihanalle kamapaajallemme. Näistä kuvista ei kyllä saa mitään selvää, koska neidin pää ei pysynyt lainkaan paikallaan, mutta sellainen todella kiva polkkatukka tuli! :)

Me kävimme Lallin kanssa hiljentymässä kirkossa ja kuuntelemassa Katri Helenan upean joulukonsertin.

Alla olevasta linkistä pääsette kuuntelemaan minun uuden 

suosikkijoululauluni:

Siivet

Jännittäviä ja rauhallisia joulunaluspäiviä jokaiselle!