Siltä minusta nyt tuntuu, on tuntunut jo viikkoja. Helmin kohtaustilanne ei siis ota loppuakseen. Olemme soittaneet Tyksiin lasten neurologille. Aloittaneet uuden lääkkeen, mutta nykinä vaan jatkuu. Muutama yö sentään nukuttiin hyvin. Helmin vointi hallitsee vahvasti koko meidän perheen elämää. Pakkohan on tietysti arjesta selvitä, mutta mistään ei voi nauttia täysillä. Koko ajan jäytää mielessä milloin nykiminen taas alkaa, kuinka kauan se kestää ja millä ihmeellä saamme sen loppumaan. Myös syöminen on muuttunut huonommaksi, johtuu tosin selvästi epistä. Helmin vetää ruokaa henkeensä tällä hetkellä todella helposti (mikä ei ole lainkaan normaalia Helmille) ja nieleminen on vaikeaa. Meidän mielestämme tämä nykimiskohtaus liittyy nyt jotenkin kummasti suolistoon. Mutta emme ole vielä ratkaisseet miten ja millä sen saisimme eliminoitua.
Päätimme myös ulkoilla perjantaina ja lauantaina. Jospa vaikka raitis ilma laukaisisi koko tilanteen. No ei laukaissut, ei. Nyt Helmi kaiken kukkuraksi kuolaakin ihan hitokseen. Huoh, ei siis vieläkään asiaa pihalle ja säätiedotus lupaa lämmintä ja sateista...
Kun tämä kaikki on ratkaistu ja ohi, niin voitte uskoa, että seisomme ylpeinä ja otamme takaisin nämä puolella teholla eletyt hetket!
Torstai-iltana Helmi sai kylään merirosvoja ja keijun.
(Toinen merirosvo oli vaan niin nopea liikkeissään ettei jäänyt kuvaan).
Pyhäinpäivänä kävimme perinteisesti sytyttämässä kynttilät haudoille.
Ja lenkkeilimme hautuumaareissulla.
Lalli juoksi Hempan kanssa vesitornin mäelle.
Kuvasta päätellen kyydissä olija uupui enempi kuin juoksija...
voih,tuntuu niin kurjalta,kun Helmi joutuu noiden kohtauksien kanssa taistelemaan :( Toivon sydämestäni,että niille löytyisi joku syy...Voimia sinne sumun ja kaaoksen keskelle <3
VastaaPoistaKiitos. Niin mekin toivomme ja parhaamme teemme, että jonkin ratkaisun keksimme.
Poista