kuva

kuva

sunnuntai 27. syyskuuta 2015

39/2015

Edelleen kohtaillaan. Positiivista tässä on se, ettei Helmi enää ole niin syvällä tiedottomuuden tilassa kuin joitakin viikkoja sitten. Toisaalta taas, nyt hän ymmärtää itse, että kohtauksia tulee niin taajaan ja tuntuu kärsivän siitä todella paljon. Ei ole helppoa lohdutella itkevää lasta, kun ei kerta kaikkiaan osaa auttaa ja lopettaa niitä kohtauksia.

Lalli lupasi viikolla Helmille, että hän pääsee perjantain ja lauantain väliseksi yöksi nukkumaan meidän keskellemme. Alla olevasta kuvasta näette neidin ilmeen kun hänen siihen nostettiin. Unikaan ei meinannut tulla silmään, niin innoissaan Helmi oli. Minä kyllä aamulla kerroin, että seuraavaan kertaan menee hieman aikaa... onneksi sain itse korjata univelkaani seuraavana yönä! :)
Mutta olen kyllä valmis toistekin nukkumaan yksittäisen yön huonosti, jos Helmi noin onnelliseksi tulee perhepedissä nukkuessaan.





Tällä viikolla olemme myös pohtineet tätä Suomen tilaa ja ennenkaikkea sitä pientä (toivottavasti) joukkoa, joka käyttäytyy todella luokattomasti pakolaisia kohtaan. Mikä saa ihmisen toimimaan niin? Tietämättömyys? Pelko? Ei kai kukaan oikeasti kuvittele, että me olemme jotenkin "ylempää" väkeä ja meidän rajat on suljettava muulta maailmalta. Sellaisilta, jotka ovat menettäneet kaiken.
Tekisi nyt kyllä hyvää hypätä pois siitä omasta kapeasta kopperosta ja katsoa maailmaa vähän laajemmin. Kannattaisi ehkäpä matkustaa jopa Suomen rajojen ulkopuolelle. Suosittelisin myös lukemaan uutisia ympäri maailman, ehkä paikallisen sanomalehden tekstiviestipalsta ei aukaise silmiä tarpeeksi. Oikeasti hävettää olla suomalainen.
Enkä voi olla pohtimatta, että jos ja valitettavasti kun tämä kaikki johtuu ihmisten tietämättömyydestä ja peloista, niin milloin meidän ikkunasta lentää sisään polttopullo?! Tiedän, että tämä on kovasti kärjistettyä, mutta Helmikin on erilainen, ei mahdu muottiin millään. Herättää toisissa ihmisissä jopa pelkoa. Ja pelko saa näköjään tämän sivistysvaltion? ihmiset käyttäytymään järjettömästi.


14 kommenttia:

  1. ihana ilme tytöllä <3 Voimia sinne :)
    Olen aivan samaa mieltä kanssasi tuosta pakolais-asiasta,tuntuu niin pahalta..

    VastaaPoista
  2. Ihana että Helmi is back! Ja niiiin onnellisen näköinen!
    Pakolaisasiaan en ota kantaa, suren sitä että minulle työtätekevälle veronmaksajalle ja yrittäjälle ei vaan täältä löydy uutta kotia palaneen tilalle. Kovasti puhutaan Spr;n avusta kriisitilanteissa, minut se kyllä totaalisesti sivuutti, mutta minä autan Spr:ää luovuttamalla vertani ja luuydintäni, joutaahan niistä muillekkii :) ja toimimalla muuten monessa hyväntekeväisyydessä... mutta ittelleni Menolippua Huitsin Nevadaan katselen joka ilta netistä, nyt alkaa olla se hetki käsillä, että joku ilta sen ostan...
    Halitukset Helmille, erilaiselle ja erityiselle neidille! Aamuyöllä on valvottava kuuta, sitähän ei sit näe tuollaisena kuin vasta 30 v päästä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuu oli kyllä mielettömän hieno!
      Ja kurjuuden kurjuus tuota sinun tilannetta, meillä on yksi huone vapaana... Toivon kovasti, että asuntoasiasi järjestyy! <3 Enkeleitä!

      Poista
  3. Olen lukenut blogiasi Jo jonkin aikaa. Yen ole kuitenkaan varma, kuinka kommunikoitte helmin kanssa? Paljon jaksamisia teille ja hyvää syksyn jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helmihän ei puhu. Me ymmärrämme häntä ilmeistä, eleistä ja ääntelystä. Itse puhumme hänelle aivan normaalisti. Esitämme myös valintakysymyksiä, että hän saa itse päättää edes hieman tekemisistään.

      Poista
  4. Ihana Helmi! Meilläkin on pieni autistityttö, ja hän rakastaa sitä, kun pääsee äidin kylkeen nukkumaan. On kyllä kova pyörimään unissaan , joten äitipä ei siinä paljoa nuku...
    Tuohon pakolaistilateeseen on kyllä pakko sanoa, että homma alkaa mennä mahdottomaksi, kun noita lukumääriä katsoo. Siis 500 ihmistä vuorokaudessa? Ja aivan varmasti on mukana niitä, jotka eivät oikeita pakolaisia ole...
    Miten tähän kaikkeen löytyy rahaa? Minusta Suomen ei pitäisi ottaa yhtään enää turvapaikanhakijoita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi. Kaipa meistä jokainen rakastaa sitä kun pääsee toisen kylkeen tai kainaloon nukkumaan. :)
      Mukavaa syksyä teille!

      Poista
  5. Tokihan nyt vanhempien keskellä on ihana nukkua <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedä häntä, kuuma ja kuorsausta :) Mutta kyllä Helmi siihen toistekin pääsee.

      Poista
  6. Ihana kuva teistä ja niin onnellisen näköinen koko perhe! :) <3 Paljon rakkautta ja enkeleitä teille. Olen seurannut tätä blogia kohta kolme vuotta ja harvemmin kommentoinut mitään.

    Turvapaikanhakijoista minua eniten itse häiritsevät ne, jotka tulevat tänne ja valittavat että saavat huonoa kohtelua. On pahaa ruokaa, on huonoja sänkyjä. Toisaalta siinä on myös turvapaikanhakijoiden kiittämättömyys - pitäisi heidänkin olla kiitollisia siitä että ovat saaneet tulla tänne, saada ruokaa, saada paikan jossa nukkua. Todella paljon tänne on tullut kohtuullisen hyvistäkin oloista tulleita nuoria ja keski-ikäisiä miehiä. Missä ne oikeasti kärsivät lapset ovat? Ne jotka tarvitsisivat turvapaikkaa oikeasti? Varsinkin kun pakolaisia tulee niin paljon ja heihin käytettäviä rahoja voisi käyttää esim. suomen asioihin, vanhuksiin, lapsiin, jne. Suomen taloustilanne ei ole muutenkaan häävi, ilman pakolaisiakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kun jätit kommentit ja kiva, että olet jaksanut matkassa kulkea.
      Onnellisia me kyllä olemmekin. <3
      Ihanaa syksyä ja paljon enkeleitä myös sinulle!

      Poista
  7. Heissan!
    Ensiksi täytyy sanoa, että ihanan onnellisen näköinen perhe kuvassa. :)
    Olen jonkin aikaa seurannut blogiasi, ja mua kiinnostaisi tietää enemmän, että mitä Helmi osaa ja miten teillä arkikuviot sujuu. Esim. osaako Helmi syödä itse, istua tms. Ihan arkiset jutut kiinnostaisi. Millä keinoin pystytte kysymään Helmiltä valintakysymyksiä, ymmärtääkö hän "kaiken"?
    Toivottavasti kysymykseni ovat ok. Kyselen, koska lähipiirissäni on saatu kehitysvammadiagnoosi vastikään. Sen takia ihan arkiset asiat kiinnostaisivat kovasti.
    Hyvää syksyn jatkoa koko teidän perheelle!

    -S-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei! Kysymyksesi ovat oikein ok. Lupaan tehdä piakkoin tästä aiheesta ihan oman postauksen. Olen ehkä joskus alkuvaiheissa näistä kertoillutkin, mutta kerron mielelläni uudestaan.

      Mukavaa syksyä myös sinulle ja voimia lähipiiriisi kehitysvammadiagnoosin kanssa. <3

      Poista