Torstaina ajoimme Poriin apuvälineyksikköön ja Helmin jaloista otettiin muotit uusia tukikenkiä varten. Perjantaiaamuna kouristi, lima kurkussa ja pitkään. Perjantaina iltapäivällä ajoimme Ronjaa vastaan: hän tuli meille yökylään! Voi sitä riemua! Edellisestä kyläilystä olikin kulunut jo liian monta viikkoa! Onneksi Helmi palasi ja saivat ystävät nauttia täysillä toistensa seurasta.
Alla videota tyttöjen musisoinnista. Ronja oli myös ottanut muistipelin mukaan ja he pelasivat sitäkin Helmin kanssa! Ronja oli ihan varma, että kyllä Helmi osaa ja Helmihän osasi!!!
Tämän kaiken lisäksi Terhi tuli lauantaina päästämään äidin sekä isän hetkeksi kaupungille. Kylmaar Helmin kelpaa (ja meidänkin).
Ihanat tytöt, toivottavasti seuraava kerta on taas pian!
Sitten vähemmän iloisia: lauantaiaamuna kouristi jälleen. Se ei onneksi vaikuttanut tyttöjen päivään. Helmi oli läsnä ja nautti ystävänsä seurasta ihan täysillä.
Tänäänkin kouristi, nyt täytyi jo hetki tehdä töitäkin, että saimme liman pois kurkusta ja kouristuksen laukeamaan. Tähän voitaneen jälkiviisaina todeta, ettei ilmeisesti vieläkään ole aika Helmin mennä pihalle, ei edes autoajelulle. Pakolliset kuviot on kuitenkin hoidettava ja supermukavat vapaaehtoisetkin.
Tänään on sitten ollutkin jo havaittavissa valumista omaan maailmaan. Jäykistelyä, silmien räpsymistä. En siis ehkä kuvitellutkaan edellisiäkään.
Nyt täytyy myöntää, että tekisi mieli nakata rukkaset naulaan. Enkä jaksa kuulla enää kertaakaan, ettei enempää anneta kun jaksaa kantaa. Paskat. Takuulla annetaan. Tai saa tulla kokeilemaan. Joo, meillä on omaishoitajan vapaat, joita käytämme, me pääsemme arkisin töihin. Mutta ei tämä pyöritys unohdu. Ei huolta omasta lapsesta voi heittää eteisessä olevaan koriin, kun ovesta astuu ulos. Ei meditoimalla pääse sellaisille leveleille, että kaikki arki jää oikeasti taakse.
Päivästä toiseen täysin samalla kaavalla, tämä kaikki menee jo autopilotilla. Ja pienikin poikeus voi romuttaa kaiken. Täytyy ohjelmoida uudelleen, kerätä palaset taas kasaan, sopeutua uusiin kohtauksiin, yrittää pitää Helmi hengissä...
Edelleen jatkamme yrittämistä, mutta älkää ihmetelkö jos potkaisen latteuksien latelijoita.
Kuppini ei ole vielä kellahtanut kokonaan nurin, mutta yli läikkyy.
tsemppi-halit sinne <3 Ajattelin Helmiä yhtenä päivänä erityisen paljon,suloinen tyttö kaikesta huolimatta <3 Ja jos voisin,antaisin hetken aikaa teillekin levähtää,olla huolehtimassa Helmistä...Olette ajatuksissani,voimia <3
VastaaPoistaKiitos Suvi! <3
Poista<3 Ihanat ystävykset! Ja aivan huikeaa tuo muistipelin pelaaminen! <3
VastaaPoistaMutta mitä tuohon teidän elämään muuten tulee niin voi kurjuuden kurjuus ja kirosanakirosana. Minulle kerrattain tiukassa elämänvaiheessa yksi hyvin viisas ihminen selitti, että monesti latteuksien latelijat ja kliseiden hokijat loppuen lopuksi yrittävät lohduttaa edes itseään, kun muitten lohduttajaksi ei ole. Tai ei vaan muita pysty lohduttamaan mitenkään.
Voimahalauksen potkaisun uhallakin lähetän! Ja joka päivä lähetän uuden, vaikka miten mustelmille potkisit. Enkeleitä laitan myös. Ja käteni ristin. Muuta en osaa. Ja otan joka ikisen potkunkin vastaan. Jospa vaikka se helpottaa edes hetkeksi Niina sinun oloasi.
Eikä olekin! Ja tuo muistipeli lähti samantien joulupukin toivomuslistalle, siinä on niin Helmin käteen sopivat "palikatkin". Ja oikeasti sitä oli niin ihana katsella kun tytöt pelasivat, toinen neuvoo ja opettaa ja samalla pelaa ja Helmi ylpeänä ja tomerana on mukana!
PoistaKiitos Kirsi! <3 Hitsit kun en yllä potkaisemaan... ;)
Hei Helmi täällä Ronja! Oli kiva pelata kanssasi muistipeliä. Seuraavaan peli kertaan ei ole kauaa,nimittäin kahden viikon päästä tulen taas. Helmi osasi tosi hyvin pelata muistipeliä Helmin soitto kuullustaa aina niin hyvältä ja Terhi oli tosi mukava!!♡♡ Enkeleitä vierellenne koko ensi viikolle!!Halauksin ja pusuin Ronja♡♡
VastaaPoistaKiitos Ronja! <3 <3 Onneksi kaksi viikkoa menee nopeasti!
PoistaSinun ja Helmin leikkejä ja pelaamista on kyllä niin mukava katsoa.
Enkeleitä ja iloa sinunkin viikkoosi!
Tuo Ronja on Taivaan lahja! Ihan mahtavaa, että Helmikin pääsi pelaamaan ja musisoimaan! Tottakai Hemppa osaa muistipeliä, onhan hän fiksu likka! Ihanaa kun on edes hetkittäin skarppina tässä hetkessä! Toivotaan kovasti ettei mene kauas pois eikä pitkäksi aikaa.
VastaaPoistaYhdyn ajatuksiisi, että annetaan enemmän kuin jaksaa ;( se on ihan klisee...ne sitä sanomaa viljelee, jotka eivät ole olleet musertavan taakan alla mahallaan. Polvillaan vielä joku jaksaa kantaa kaiken, mutta kun kaikki vyöryy yli ja kaataa mahalleen.. Siellä ei korulauseet auta. Se syö voimia liian kanssa. Palaset on työlästä ja raskasta kasata uudelleen, kunnes ne kohta on taas levällään. Ihmisellä on oikeus olla jaksamatta kaikkea murhetta ja vaikeutta mitä tulee koko ajan, se on epäinhimillistä jaksamisen vaatimista. Kyllä rajat on kaikilla, eikä aina tarvii edes mennä siellä viimeisellä jaksamisen rajalla.
Se miksi ketäkin koetellaan ja kasvatetaan ja sitkistetään... Se miksi on ikuinen kysymysmerkki? Mihin meitä vahvistetaan ja valmistellaan... Mene ja tiedä!
Minäkin soisin mieleläni teille hengähdyshetken, tiedät sen :)
Voimia, sitkeyttä ja tarvittaessa potkuja ja Hempalle isooot halit ja terkut tältä tätiltä täältä!
Kiitos MarLi! <3
PoistaSitä itse aina välillä hämmästyy mihin oma lapsi pystyykään. Onneksi on Ronja!
Ja tiedän tiedän, en ole vaan halunnut sinua kuormittaa yhtään enempää...
Terveisiä sinne, ihan meiltä kaikilta. <3
❤️
VastaaPoistaBlogisi teksti löytyi hyvään päivään itselleni :) Tänään kiroilin oman lapseni epilepsiaa ja melkein tekisi mieli karjua, että olisin sitä nöyryyttä vähän vähemmälläkin oppinu. Tänään meillä rämmitään vaikka en jaksaisi ja silti näillä mennään kun vaihtoehtoja ei ole.
VastaaPoista