Enkä keksi mitä konkreettista voisin tehdä.
Helmin syvä poissaolo purkautui siis viime sunnuntain kouristuksella. Viikko meni hyvin. Keskiviikkona kävimme Porissa sovittamassa uutta seisomatelinettä. Torstain ja perjantain välisenä yönä neiti sai ensimmäisen kouristuksen kahdelta. Kouristuksia tuli yhteensä neljä muutaman tunnin välein. Perjantai-iltana alkoivat kielivärveet, jotka jatkuvat yhä, tauotta! Helmi on kovin tuskainen niiden kanssa. Me jälleen kerran neuvottomia...
Mutta tämä ei nyt minua ahdista, vaan viikolla mediassa vyöryneet kuvat Syyriasta sekä somessa riehunut raivo näitä pakolaisia kohtaan! Ihmisiä, joilla ei ole enää mitään. Kuvittelen itsemme samaan tilaanteeseen: Helmi kuolisi alle viikossa, eikä sen jälkeen millään olisi enää mitään väliä. Olen jopa kysynyt Lallilta voisimmeko ottaa apua tarvitsevia asumaan meille? Hän ei laita vastaan, realiteetit vaan tulevat esteeksi. Vapaaehtoistyöhönkään emme oikein voi irrota, kun Helmi tarvitsee meitä. Rahaa, vaatteita ja tavaraa voimme lahjoittaa, mutta se tuntuu tässä tilanteessa kovin pieneltä avulta.
Tiedän, etten voi pelastaa koko maailmaa, en edes lähinaapurustoa. Tiedän, että maailmassa tapahtuu paljon vääryyttä ja on paljon kurjuutta, eikä sitä pysty millään estämään. Mutta tämä tilanne on nyt tullut kovin iholle. Me kaikki olemme ihmisiä, mutta emme ole samalla viivalla. Kuinka voidaan sanoa kenen henki on arvokkaampi kuin toisen, kuinka tällaista voi vaan katsoa sivusta?
Meillä on siis kaikki hyvin. Katto pään päällä, ruokaa, vaatteita, lääkkeitä ja toisemme. Helmin epilepsia sekä vaikea vammaisuus ovat hänen ominaisuuksiaan, joiden kanssa me elämme ja olemme.
Emme valvo öitämme peläten, että joku tulee ja tappaa. Minulla ei oikeasti voi olla oikeutta valittaa muutamasta yöheräämisestä, voin niiden jälkeen vetää peiton korviini ja jatkaa unia.
Näitä kuvia (ja monia muita, joita netistä löytyy) en voi katsoa silmät kostumatta ja sydän särkymättä.
Ja jälleen kerran toivon, että itsekkyys, ahneus ja kateus katoaisivat maailmasta. Toivon, että mahdollisimman moni meistä auttaisi näitä ihmisiä omien voimiensa ja rajojensa puitteissa.
Samoja tunteita täälläkin läpikäynyt ihminen. Olen syvästi järkyttynyt, kuinka paljon julmia ihmisiä tässä maassa asuu. Pieni apu ja hyvä asenne on tässä tilanteessa paljon. Oma elämäntilanne antaa myöden myös vapaaehtoistyölle ja ilmoittauduin SPR:lle.
VastaaPoistaHienoa, että olet pystynyt lähtemään mukaan vapaaehtoistyöhön. <3
Poistapuhut ihan asiaa,kipeää tekee katsoa noita kuvia :( itsekkyys ja kiire sokaisee ihmiset täysin,ei huomata toisen tarpeita ja se empatia-kyky taitaa puuttua monelta ihmiseltä... Voimia Helmin hoitamiseen ja halauksia suloiselle tytölle <3
VastaaPoistaKiitos Suvi. Halataan kyllä. Mukavaa ja sujuvaa syksyä myös sinulle ja perheellesi. <3
PoistaSamaa mietin minäkin... Mahtuisiko meille yksi perhe- tulihan Karjalastakin tuvan nurkkaan perheitä, vaikka tiukkaa oli kaikilla. Onkohan suomalaisten nahkeuteen syynä sitten se, että meillä on liikaakin? Vaikea irrottaa edes vähän omasta, liiasta kaikesta. Vapaaehtoistyötä haluaisin tehdä jo ammattinikin puolesta, mutta arjen realiteetit huomioiden melko haasteellista. Teet paljon Niina kaikkien eteen, enemmän kuin keskiverrot yleensä Suomessa. Toivottavasti Helmin tilanne menee parempaan suuntaan <3
VastaaPoistaNiin, meillä on liikaa ja sitä kautta tulee se ahneus: jos saisikin vielä enempi. Surullista.
PoistaKiitos Johanna kauniista sanoistasi, mutta kyllä minusta tuntuu, että kovin on minun tekoni tämän kodin seinien sisällä.
Sinä autat, kaikista omista haasteista huolimatta, ympäri maailmaa. <3 Käsittämätön voimanainen.
Ja suunnan on pakko olla parempaan, koska toinen suunta on kovin lopullinen :(
Voimia sinun syksyyn Johanna! Yritetään järjestää hetki, että ehdimme vaihtaa kulumisia ihan rauhassa.
Nämä kuvat ovat sydäntäsärkeviä ja halu auttaa on onneksi kuitenkin suurimmassa osassa meissä. Ymmärrän kuitenkin myös näitä "vastustajia" siis siinä mielessä, että miksi ihmeessä suurin osa turvapaikanhakijoista on nuoria terveitä miehiä? Mitä Suomelle olisi aikanaan käynyt, jos nuoret miehet olisivat ensimmäisinä rynnineet ulkomaille, naisista ja lapsista viis? Läheisessä turvapaikassakin pakolaisilla (naisia ja lapsia ei sielläkään ole) on uusimmat iPhonet ja putipuhtaat Niken lenkkarit ja kaikki sanovat, että tulivat tänne töihin, ei suinkaan sotaa pakoon. Eikö paikat pitäisi antaa etusijassa "oikeille" pakolaisille, joilla on hätä? Alueella on myös ollut polkupyörävarkauksia yms., sillä eivät kuulemma tienneet, ettei polkupyörän lukkoa saa rikkoa. Tytöille ja naisille huudellaan törkeyksiä, jopa tällaiselle vanhalle akalle. Eli tottakai tällaiset asiat pistää myös ärsyttämään. Sekin vähän särähti korvaan, kun televisiossa joku pakolainen sanoi, ettei Suomi kelpaa, kun siellä on niin kylmä.
VastaaPoistatotuushan on että "heikoimmat", tässä tapauksessa naiset ja lapset sekä vanhukset, kuolevat helpommin kuin nuoret, terveet miehet. ja pakolaisia kuolee paljon. lisäksi jos mietitään pakolaisten rikoksia vs suomalaisten rikoksia pakolaisia kohtaan, paljastuu kovin nopeasti että pakolaiset kohtaavat väkivaltaa ja joutuvat pahoinpidellyksi vain koska ovat pakolaisia. sanoisin siis että kyllä tämä suomalaisten käytös heitä kohtaan on aivan järkyttävää ja huomattavasti pahempaa kuin pyörävarkaudet......pakolaisilla ei ole mitään, ja he ovat oletettavasti joutuneet selviämään varastelemalla. tietenkään se ei ole hyväksyttävää, mutta ymmärrettävää. uskon, että jos heille tarpeeksi apua annetaan eivät he koe enää varastelua tarpeelliseksi keinoksi selviämisensä kannalta. pyörävarkauksissa ei tietty ole elämästä kyse, mutta helpostihan sitä unohtaa että niin ei kuulu käyttäytyä ja asioita saa muillakin tavoilla.
Poistase on kovin ikävää jos huutelevat ja siihen pitää tietysti puuttua. mutta. jälleen nousee esiin se fakta, että he joutuvat kohtaamaan kamalasti rasismia itseään kohtaan. siis en väitä että he saisivat huudella, vaan muistutan vaan että kyllä me suomalaiset käyttäydymme aivan yhtä paskamaisesti heitä kohtaan.