Helmi on yhä limainen ja lämpö nousee iltaa kohti. Kotihoito siis jatkuu ensi viikollakin, päivän kerrallaan...
Tänään saimme piiiitkästä aikaa kahvittelemaan Miinan perheineen. Oli taas oikein rentouttavaa ja terapeuttista nähdä. Viimeksi olimme yhdessä heinäkuun lopussa idässä... Miten onkaan vaikea sovittaa yhteen kahden perheen menoja, perheen joissa ei oikeasti edes kovasti mennä mihinkään?
Emme olisi koskaan tavanneet ilman erityisiä tyttöjämme. Olisimme jääneet todella paljosta paitsi. Vaikkemme koko aikaa juttelekaan tytöistä ja heidän elosta, niin se vertaistuki tulee kuin itsestään. Kukaan ei katso kieroon, jos nouset kesken kahvittelun... tai lapsen ruokailu kestää ja kestää. Voimme myös nauraa tytöillemme, ilman paheksuntaa. Tätä kaikkea on kovin vaikea selittää. On vaan niin helppo olla. Kaiken lisäksi Meristä ja Mikasta on tullut hyviä ystäviämme! Miinan lisäksi tietysti. Puhumme monesta muustakin asiasta. On siis elämää tyttöjen ulkopuolellakin. Meillä on hauskaa keskenämme. Toivottavasti näemme pian uudelleen...
Asetellaan tyttöjä kuvaan...
Hienoa poseerausta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti