Mistä näitä serkkuja oikein tulee?

Viikonloppu on tuonut Helmille uuden ihanan serkku-pojan! Eilen vähän yli kymmenen tämä kolmekiloinen kaveri näki päivänvalon. Täti on täällä onnesta soikeana ja nimitti pojan jo Ensioksi! Vauvan äiti ja isä ovat ehkä eri mieltä nimestä... Onneen sekoittuu myös harmitus: Ension luokse on meillä matkaa se 500 kilometriä ja hyvin todennäköisesti emme näe häntä livenä ennen kesää... Onneksi on skype!

Kännykällä lähetetty kuva Ensiosta...

Harmi kun kuvan kautta ei välity vauvan tuoksu.

 

62 yötä jouluun: tämä äiti astui mukavuusalueensa ulkopuolelle ja otti esiin ompelukoneen. Sitä ennen meillä oli vuorokauden mittainen etsimisleikki: poljin oli kadoksissa ja miltein koko navetta käännettiin ympäri... Poljin löytyi sitten vaatehuoneesta.

Joka tapauksessa, ompelin tänään ison kasan jouluisia juttuja, joita sitten jaamme ystäville ja tuttaville joulutervehdyksenä. Moni tulee yllättymään - minä ja ompelumasiina emme ole ylimpiä ystävyksiä ja Lalli jo suunnitteli Helmin kanssa väliaikaisen kortteerin etsimistä. Mutta joskus meidän äitikin yllättää: yhtään kertaa ei meinannut kone edes lentää jokeen. (Tarkennuksena tietämättömille: aiemmin minun ompeluani ei voinut katsella/kuunnella ilman kuulosuojaimia ja kannatti myös pysyä tarpeeksi kaukana, ettei saanut mistään lentävästä otsaansa...) 

Helmi voi hyvin ja vesirokkoeristys jatkuu ainakin ensi viikon.

Perjantaina ei ollut vielä ilmennyt uusia tapauksia.

Uskotaan, että hyvä onnemme jatkuu ja tytöt pääsevät viikon kuluttua takaisin kavereiden seuraan.