kuva

kuva

sunnuntai 24. toukokuuta 2015

21/2015

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta, josta olen pääosin vaiennut täällä blogissa, koska se ei nyt suoraan liity mitenkään erityislapsen arkeen ja eloon. Mutta viime aikoina olen törmännyt tähän valitettavan usein ja ajattelin nyt kuitenkin kertoa siitä, jos joku vaikka saisi apua ja hoksaisi asian aiemmin kuin minä.

Kyseessä on homeelle altistuminen. Minä menin töihin heti äitiysloman loputtua. Muutaman vuoden ehdin työskennellä ilman mitään extraoireita ja sitten ne alkoivat. Ensin tuli väsymys ja päänsärky. Sitten oli jatkuvasti kurkku kipeä (kunnolla keuhkoihin asti se ei koskaan mennyt). Pahiten home pesiytyi minulla suolistoon. Vatsa oli jatkuvasti löysällä ja oksetti koko ajan. Kädet täynnä ihottumaa. Tämän lisäksi huimasi ja oli todella outoja kipuja ympäri kroppaa. Ja voin kertoa, että juoksin lääkärissä. Minussa ei liene kohtaa mitä ei olisi tutkittu. Mitään selittävää ei vaan löytynyt, koskaan.

Valitettavan usein kuulin, että nämä nyt johtuvat sinun stressaavasta elämästä, vammainen lapsi ja kaikkea. Aluksi uskoin siihen itsekin. Huonosti nukutut yöt ja jatkuva huoli Helmistä, kaipa se nyt johonkin vaikuttaa. Mutta kun elämä pikkuhiljaa alkoi Helmin kanssa asettua uomiinsa ja tasoittua, niin enää se ei mennyt läpi. Ei varsinkaan kun omat oireet vaan pahenivat. Selvisin työpäivät. Illat ja viikonloput menin hammasta purren. Eihän se ulospäin näkynyt, ellei ihottumaa lasketa. Osaan minä hymyillä, eikä tapanani ole valittaa, koska ei mikään sillä helpotu.

Hometta olin epäillyt jo jonkin aikaa. Onneksi meillä on kuitenkin huippu työterveyslääkäri, joka ei koskaan vähätellyt oireitani ja oli kiltisti kirjannut kaikki ylös. Myös sen, että kesälomien aikaan aina helpotti ja töihin palattua olo huononi päivässä.

Myös työnantaja otti asian tosissaan. Minä pääsin emoyhtiön tiloihin työskentelemään. Enää en edes pystynyt käymään vanhassa toimitilassa. Pian löydettiin uusi toimitila, mihin minä en pystynyt valitettavasti siirtymään. Sain oireita jo 50 minuutissa. Työskentelen siis edelleen eristyksissä omasta työyhteisöstäni. Se on todella kurjaa, mutta onneksi saan edes työskennellä.

Olen nykyään todella herkkä kaikelle. Haistan kaupassa heti jos jonkun vaatteissa tuoksuu home.
Pahimpana oireena on tänä keväänä tullut vahva ärsytys kaikille tuoksuille. En kestä parfyymeja, huuhteluaineita, hajustettuja saippuoita, en oikeastaan mitään. Saa hetkessä rajut oireet, jopa hengittäminen lamaantuu.

Nyt odottelen taas kutsua lisätutkimuksiin. Kovin helpoksi ei tämä kyllä elämää tee. Olemme Lallin kanssa miettineet, että kuinka toimia? Annetaanko pääsykielto ihmisille kotiimme? Moni ei vaan ymmärrä, että voin oirehtia hänen hienosta parfyymista tai vaikka tukkalakasta! Tuoksuilta ei voi tässä maailmassa välttyä, mutta täytyisi olla edes yksi paikka missä voin olla ilman oireita.
Kaikesta en kuitenkaan oireita saa. Käytän itsekin hajusteita, vähän ja mietoja tosin. Mutta koskaan en voi tietää mikä ärsyttää.

Olenkin miettinyt, että minun täytyi tämmöinenkin ominaisuus saada, että voin toimia Helmin tuntosarvina. Nyt en enää ihmettele, että kuinka neiti taas alkoi kohtailla tyhjästä. Ei hän nimittäin tyhjästä kohtaile, vaan ärtyy selvästi myös tuoksuista. Ei ehkä ihan yhtä herkästi kuin minä, onneksi, mutta ärtyy kuitenkin...

Luulin, että näistä tarinoista voi lukea naistenlehdistä, mutta että ihan omalle kohdalle... Hiukan huimaa myös se, että tätä asiaa ei tunnuta ottavan kovinkaan tosissaan. Pelkäänpä, että tässä muhii aikamoinen pommi. Yhä useampi altistuu homeille työssä, koulussa tai jopa kotona... Mikä tilanne on esimerkiksi 20 vuoden päästä?

Tällaisin miettein täällä on kevättä kuljettu. Viime yönä puhkesi Helmiin myös flunssa. Olemme valvoneet ihan koko yön. Neidillä ei henki kulje ja on kohtauksessa lähes tauotta, muoto vaan muuttuu poissaolosta kouristukseen ja takaisin... Onneksi saimme idän ihmeet (ilman tuoksuja) tänne apuun!!!



potilas










12 kommenttia:

  1. Tuo home on kyllä niiiiin kamala. Tuttavaperheeni asuu luultavasti hometalossa, mutta ei suostu myöntämään sitä vaan pitää sitä vaan huonon ilmastoinnin syynä ja suunnittelee ilmanvaihtoremonttia. Siellä saa oireita koirakin joka ei siellä pysty asumaan. Tosi kurjaa jos heillä menee terveys. ;(

    Oma lapseni aloittaa päiväkodin syksyllä ja siellä on hometta. On vain aamupäivät, eli paljon ulkona, mutta ei se silti hyvältä tunnu. Esikoisen koulu siirtyy parakkiin, joka niin ikään on homeessa. Vaan mitä tehdä? Parakki on ollut paikoillaan jo monta vuotta ja luulisin että siitäkin on joku valittanut. Enkä kyllä jaksaisi alkaa hirveään valitusrumbaankaan. Tietenkään mikään ei muutu, jos kukaan ei mitään tee. Kuitenkaan muita tiloja ei ole ja rahaa sitäkin vähemmän. Mutta ei ole yksi eikä kaksi ihmistä, jotka ovat terveytensä menettäneet. Se on oikeasti ihan hirveä ajatus.

    Toipumista Helmille ja toivotaan sinun oireiden pysyvän niin maltillisina kuin mahdollista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihminen ei mielellään heti myönnä jos kotona on hometta ja onhan se hirvittävä tilanne. Kukaan ei korvaa ja pahimmassa tapauksessa menetät kodin. Kaikki eivät todellakaan saa heti oireita tai sitten ne ovat niin kummallisia ettei niitä osaa yhdistää homeeseen... mutta ei voi olla miettimättä esim. sitä, että kuinka monta syöpää home saa pitkässä juoksussa aikaiseksi.
      Tämä on hankala aihe... ja yllättävän paljon vaiettu.

      Poista
  2. Paranemisia Helmille! M&M&P&S&V

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Nyt kipuaa kuume, kohta jo 39 astetta. Toivottavasti ajaa pöpön pois. Paljon terkkuja teille kaikille ja hyvää vointia! <3

      Poista
  3. Mä niin tiedän mistä puhut! Tuossa lähikaupassa vältän, jos ei tarvi ostoksia tehdä sieltä välistä, niin pesuainehyllyväliä sekä eläintenruokahyllyväliä. Ne hajut!!! Tekee pahaa, huh!! Oon aatellu, ett voisin alkaa "homekoiraks" lähtee :D Oirehdin suht helposti huonoissa paikoissa. Tosin ehken sittenkään, koska se tietää lääkekuuria...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Auttaako sinulla näihin tuoksuyliherkkyyksiin joku lääke? Minä kuule kävin jo yhden työkaverin ostattelemaa taloa haistelemassa...

      Poista
  4. Tuoksut ärsyttävät myös minua.
    Edellinen työpaikkani oli tuoksuton: päiväkodin allergiaryhmässä mikään ei saanut tuoksua oikein millekään. Huomasin, kuinka tuoksutkin ympäristö teki minusta kavalasti vielä herkempinenäisen. Haistoin bussissa kanssamatkustajien pyykinpesuaineet, ohikulkijoiden parfyymit ja hiuslakat. Oksetti.
    Mutta sitten päätin, etten normaalista elämästä halua täysin sivuun jäädä. Niinpä olen pyrkinyt hitusen kerrallaan myös siedättämään itseäni tavallisille, ohikiitäville tuoksuvaille.
    Itse en hajusteita käytä, mutta siedän jo sen, jos lähelläni joku toinen kohtuudella käyttää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minäkään halua jäädä yhtään enempää normielosta sivuun, mutta tilanne, että oma hengitys ei enää kulje toisten tuoksujen takia on aika sietämätön. Olen myös miettinyt, että Helmi ei osaa asiasta kertoa itse ja ainoa keino taitaa olla reagoida kohtauksilla. Onneksi meidän lähipiiriin kuuluu myös ihmisiä, jotka tämän ymmärtävät. Toisille ei ole mikään ongelma vaihtaa vaatteita meille tullessa ja osa on jopa sanonut, että voi käydä meillä vaikka suihkussa, jos se auttaa... :) Näin emme elä ihan eristyksessä kaikesta.

      Poista
  5. Täällä myös yksi hajuallergikko - kuvittelepa tilanne, jossa istahdat 10 tunnin lennolle ja tajuat, että edessä istuva lady on uinut lähtiäisiksi toooodella voimakkaan HAJUISESSA parfyymissä... not nice ;) Noh, siitäkin selvittiin. Mutta tiedän mitä tarkoitat sillä, että asiaa ei tavallaan "tunnusteta" tai huomioida missään. Esim. synnärillä ihmettelin miten vuodeosastolla jotkut hoitajat tuoksuivat tosi voimakkaasti hajuvedeltä!

    Ps. olen joskus miettinyt, että miksi Helmillä ei ole sisaruksia? :) Kysymys on intiimi, joten ymmärrän jos vastausta ei tule :) Ja pahoittelut etukäteen siinä tapauksessa. Yst. Ella

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä epäilen, ettei moni edes ymmärrä "tuoksuvansa" niin, että joku toinen voi siitä sairastua.

      Ja saa kysyä. Alku Helmin kanssa oli niin vaikeaa ja tukiverkko toisella puolella maata, niin ei edes tullut mieleen toinen lapsi. Ja sitten tuli jo vastaan ikä ja se tosiasia, että elämä olisi vielä enempi selviytymistä jos lapsia olisi useampi. Ja mahdollisuus toisesta vammaisesta lapsesta olisi liian rankkaa meille.
      Sijaisperheenä toimimista olemme joskus miettineet ja adoptiotakin, mutta se ei ilmeisesti ole mahdollista kun on vammainen lapsi (ja siinäkin taitaa olla meidän ikä esteenä).
      Me olemme siis kolmen hengen perhe ja onnellisia Helmistämme. <3

      Poista
    2. Totta, sitä on aika vaikea kuvitella saati sanoa toiselle "sää haiset niin että voin pahoin" ;)

      Voi ymmärrän tuon näkökulman lapsiasiassa! Oma jaksaminen on kaiken jalusta, ikäasiaa en edes osannut ajaltella - näytät niin nuorelta! Ihana perhe olette, kolmistaankin :) - Ella

      Poista
    3. Minä en ole home- tai hajusteyliherkkä, mutta en silti vaan siedä hajusteita. Haisevat pahalle.

      Haistan aina kotiin tullessani jos meillä on lasten kavereita kylässä. Pahimmasta tapauksesta haistan tyhjästä kodista, että kyseinen kaveri on ollut meillä.

      Huuhteluaineille siis haisevat, eivät lialle.

      Poista