Tänään taas herättiin tällaiseen kohtaukseen:
(Anteeksi huono kuvan laatu, on kuvattu pimeähkössä makuuhuoneessa)
kuva
sunnuntai 31. toukokuuta 2015
22/2015
Flunssa. Pieni flunssa. Kyllähän jokainen lapsi sairastaa flunssan silloin toisen tällöin. Niin monta kertaa olen nämä kuullut. Vähättelyt siitä, että lapsi sairastaa flunssaa. Nyt voi taas jokainen tulla meille katsomaan mitä se on. Pieni flunssa, älä nyt hysterisoi. En, mutta väsyn. Valvomme vajaan viikon putkeen, imien Helmin röörejä puhtaaksi limasta, että hän saa hengitettyä. Vaihdamme hänen asentoaan, annamme kuumelääkettä, rauhoittelemme kohtauksessa. Saamme myös itse saman pöpön. Jatkamme Helmin hoitamista puolikuntoisina. Käymme vuoropäivinä töissä. Kun flunssa alkaa helpottamaan hyökkää kimppuun epilepsia. Ei anna hetkenkään rauhaa. Lähes tauotta poissaolokohtauksia. Välillä pitkiä spasmeja, jotka kääntyvät kouristukseksi. Tässä tilassa täytyy myös huolehtia siitä, että Helmi saa ravintoa ja lääkkeet. On keksittävä keinoja, että hän nielee, vaikka yhteys aivoihin on totaalisesti poikki. On nostettava epilääkitystä. Ja uskottava, että jonain päivänä helpottaa. Ulkona paistaa aurinko. Eilen laulettiin Suvivirsi ja mietittiin, että milloinkahan itse tuntee sellaista kutkuttavaa, ihanaa vapauden tunnetta, vailla huolen häivää yhtään mistään.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Voimahalaus! Niin tuttua.. On vain uskottava, että se hyvä hetki vielä tulee. Ja tuleehan se, on ne vaan sellaisia sissejä nämä meidän neidit.. Ja äidit kanssa ;) Pihlan äippä
VastaaPoistaTulee toki, ennemmin tai myöhemmin. Ihanaa kesää teille ja huippua lomaa Pihlalle! <3
PoistaLoman alku ainakin mennyt kohtausten, stesojen, liman ja väsymyksen merkeissä täällä myös. Joku huono karma tässä keväässä/ alkukesässä.. Parempaa kohden toivoen M
PoistaVoimia koko perheelle!
VastaaPoistaKiitos! Kyl myö täältä noustaan...
PoistaVoimahalaus! Triplana! Että riittää teille jokaiselle!
VastaaPoistaViimeaikaiset päivitykset ovat vetäneet minut totaalisen hiljaiseksi. Voimattomaksi. Ja avuttomaksi. Ei löydy enää sanoja lohduttaa ja tsempata teitä. Kun samaan aikaan huudet puristuu kiukusta viivaksi...
Miten on joillain niin kovin vaikeaa ymmärtää, että Helmi on niin täysin erityinen!!! Niin mestariteos erityisyydestä, ettei häneen normisäännöt ja -oletukset päde?! Olen yrittänyt omalla kohdallani aina ajatella, että ei ihmiset tahallaan ilkeitä ole. He vaan ovat monesti hiukan ajattelemattomia. Mutta kyllä Helmin kohdalla tälläistä ei voi edes ajatella. Kun te sanotte suoraan ja annatte ohjeet: ei teille kipeinä, ei hajusteisena, ei siitepölyisenä, ei kissankarvaisena. Niin näissä raameissa luulisi olevan äärimmäisen helppo olla...
(Onneksi videossa on pimeää ja laatu kännykkää. Muuten sitä ei kestäisi katsella...)
Toivon ja rukoilen todella, että Helmi tulee pian takaisin tuosta kurjuudesta omana iloisena itsenään! Ja polvirukouksissa olen, että taudit, homeet, kissankarvat, siitepölyt...kiertävät teidät kaukaa!
Ja että Suvi-virren pulputtava ja kutkuttava ilo tulee teidänkin osaksenne! Tänäkin kesänä!
Kiitos Kirsi! Se tuntuu vaan olevan suurimmalle osalle ihmisistä vaikea ymmärtää. En tiedä muuttuisiko asenne joa jokainen vetäisi tätä meidän settiä yötäpäivää, ilman unta. Toki se huoli ei varmaan ole niin musertava kun kyseessä ei ole oma lapsi.
PoistaOnneksi lähipiirimme kuuluu myös ihania ihmisiä. Joilta voi pyytää apua ja saa apua. Voi yön pimeinä tunteina konsultoida mitä nyt kannattaisi tehdä. Ja onneksi on myös niitä, jotka uskaltavat tässäkin tilanteessa kertoa omia iloja ja suruja. Emme kaipaa mitään erityiskohtelua, emmekä mene rikki. Ja eikös murtuneen voi vielä korjatakin? :)
Ja joo, me laulamme sitä Suvivirttä niin kauan, että pulppuaa...
Ja onneksi kesälle on jo monta mukavaa juttua sovittuna, ne takuulla piristävät meitä kaikkia!
Ihanaa kesän aikaa myös teille! <3
Ja miten raskasta tämä kaikki on Helmistä itsestään! Sitä emme taida koskaan saada tietää.
VastaaPoistaKyllähän sen Helmistä huomaa, että raskasta on ja sen katsominen tässä onkin kaikkein vaikeinta.
Poista