21/2015

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta, josta olen pääosin vaiennut täällä blogissa, koska se ei nyt suoraan liity mitenkään erityislapsen arkeen ja eloon. Mutta viime aikoina olen törmännyt tähän valitettavan usein ja ajattelin nyt kuitenkin kertoa siitä, jos joku vaikka saisi apua ja hoksaisi asian aiemmin kuin minä.

Kyseessä on homeelle altistuminen. Minä menin töihin heti äitiysloman loputtua. Muutaman vuoden ehdin työskennellä ilman mitään extraoireita ja sitten ne alkoivat. Ensin tuli väsymys ja päänsärky. Sitten oli jatkuvasti kurkku kipeä (kunnolla keuhkoihin asti se ei koskaan mennyt). Pahiten home pesiytyi minulla suolistoon. Vatsa oli jatkuvasti löysällä ja oksetti koko ajan. Kädet täynnä ihottumaa. Tämän lisäksi huimasi ja oli todella outoja kipuja ympäri kroppaa. Ja voin kertoa, että juoksin lääkärissä. Minussa ei liene kohtaa mitä ei olisi tutkittu. Mitään selittävää ei vaan löytynyt, koskaan.

Valitettavan usein kuulin, että nämä nyt johtuvat sinun stressaavasta elämästä, vammainen lapsi ja kaikkea. Aluksi uskoin siihen itsekin. Huonosti nukutut yöt ja jatkuva huoli Helmistä, kaipa se nyt johonkin vaikuttaa. Mutta kun elämä pikkuhiljaa alkoi Helmin kanssa asettua uomiinsa ja tasoittua, niin enää se ei mennyt läpi. Ei varsinkaan kun omat oireet vaan pahenivat. Selvisin työpäivät. Illat ja viikonloput menin hammasta purren. Eihän se ulospäin näkynyt, ellei ihottumaa lasketa. Osaan minä hymyillä, eikä tapanani ole valittaa, koska ei mikään sillä helpotu.

Hometta olin epäillyt jo jonkin aikaa. Onneksi meillä on kuitenkin huippu työterveyslääkäri, joka ei koskaan vähätellyt oireitani ja oli kiltisti kirjannut kaikki ylös. Myös sen, että kesälomien aikaan aina helpotti ja töihin palattua olo huononi päivässä.

Myös työnantaja otti asian tosissaan. Minä pääsin emoyhtiön tiloihin työskentelemään. Enää en edes pystynyt käymään vanhassa toimitilassa. Pian löydettiin uusi toimitila, mihin minä en pystynyt valitettavasti siirtymään. Sain oireita jo 50 minuutissa. Työskentelen siis edelleen eristyksissä omasta työyhteisöstäni. Se on todella kurjaa, mutta onneksi saan edes työskennellä.

Olen nykyään todella herkkä kaikelle. Haistan kaupassa heti jos jonkun vaatteissa tuoksuu home.
Pahimpana oireena on tänä keväänä tullut vahva ärsytys kaikille tuoksuille. En kestä parfyymeja, huuhteluaineita, hajustettuja saippuoita, en oikeastaan mitään. Saa hetkessä rajut oireet, jopa hengittäminen lamaantuu.

Nyt odottelen taas kutsua lisätutkimuksiin. Kovin helpoksi ei tämä kyllä elämää tee. Olemme Lallin kanssa miettineet, että kuinka toimia? Annetaanko pääsykielto ihmisille kotiimme? Moni ei vaan ymmärrä, että voin oirehtia hänen hienosta parfyymista tai vaikka tukkalakasta! Tuoksuilta ei voi tässä maailmassa välttyä, mutta täytyisi olla edes yksi paikka missä voin olla ilman oireita.
Kaikesta en kuitenkaan oireita saa. Käytän itsekin hajusteita, vähän ja mietoja tosin. Mutta koskaan en voi tietää mikä ärsyttää.

Olenkin miettinyt, että minun täytyi tämmöinenkin ominaisuus saada, että voin toimia Helmin tuntosarvina. Nyt en enää ihmettele, että kuinka neiti taas alkoi kohtailla tyhjästä. Ei hän nimittäin tyhjästä kohtaile, vaan ärtyy selvästi myös tuoksuista. Ei ehkä ihan yhtä herkästi kuin minä, onneksi, mutta ärtyy kuitenkin...

Luulin, että näistä tarinoista voi lukea naistenlehdistä, mutta että ihan omalle kohdalle... Hiukan huimaa myös se, että tätä asiaa ei tunnuta ottavan kovinkaan tosissaan. Pelkäänpä, että tässä muhii aikamoinen pommi. Yhä useampi altistuu homeille työssä, koulussa tai jopa kotona... Mikä tilanne on esimerkiksi 20 vuoden päästä?

Tällaisin miettein täällä on kevättä kuljettu. Viime yönä puhkesi Helmiin myös flunssa. Olemme valvoneet ihan koko yön. Neidillä ei henki kulje ja on kohtauksessa lähes tauotta, muoto vaan muuttuu poissaolosta kouristukseen ja takaisin... Onneksi saimme idän ihmeet (ilman tuoksuja) tänne apuun!!!

potilas