Toipilas ja petoeläin

Paremmalta näyttää, ainakin virustaudin osalta. Tiistaina käytiin lääkärissä tarkistamassa keuhkot, koska Helmin hengitys oli kovin huonoa. Keuhkot ok ja korvakin parantunut. Hienoa! Eli tauti on voitettu. Vaivaiset kaksi viikkoa se kesti (enää en tosin ole mitannut kuumetta, kun tuntui, että joka ilta lämpö nousi). Sairastaminen toi sitten ne pitkät poissaolokohtaukset. Helmi on valveillaoloaikana enempi kohtauksessa kuin läsnä. Ja antibioottikuuri ei todellakaan sovi lapsellemme: refluksi on pahentunut ja vatsaa vääntää. Monta kertaa päivässä Helmi kiemurtelee tuskissaan vatsakipujen kourissa ja itkee. Öitä sitten vaivaa se refluksi, mikä tarkoittaa, että äiti ja iskä valvovat yhä, eikä Helmin unikaan ole syvää ja virkistävää...

Mutta viikonloppuna olemme silti nauttineet upeasta syyssäästä. Helmi jatkaa työnjohtajana ja me taistelemme lehtiä vastaan... tosin tämä sota tuntuu hävityltä (mistä niitä lehtiä oikein riittää). 6300 neliön piha ja erityislapsi eivät ole ehkä paras mahdollinen yhtälö. Olen kyllä yrittänyt selittää Helmille, että hänkin saisi vapaasti tarttua haravaan.

Ronja-ystävä muisti Helmiä postilla.

Hän oli piirtänyt ihanan enkelin ja

itsensä ja Helmin enkelin syliin.

Piirustus on niin upea, että kehystimme sen.

 

 

 

 

 



Eilen teimme pihalla tuttavuutta pedon kanssa.

Lumikko mennä viiletteli lehtien seassa.

Minä näin lumikon ensimmäistä kertaa

ja pakko tunnustaa, että hämmästyin sen pienuutta,

olin luullut sen olevan vähintään kissan kokoinen... :)

(Ihan hyvin on hallussa biologia.)

Ja onneksi se ei ollut kissan kokoinen,

miltein hirvitti kun se hyökkäili minua ja Helmiä kohti.

Vielä kun Lalli kertoi, että lumikko pystyy

tappamaan itseään isomman saaliin:

niin meidän henkihän oli lähes uhattu!

Draamaa omassa pihassa, onneksi selvisimme....

Toivottavasti erotatte pedon lehtien joukosta.

 

 

 

 

 

 

 

 

Alla pieni pätkä Helmin poissaolokohtauksesta.

Tässä Helmi on syömässä.

Tällainen "lärpätys" kestää siis todella pitkään,

pahimmillaan jopa 2,5 tuntia

välillä voimistuen ja välillä laimentuen.

Kohtauksen aikana on myös pakko yrittää syöttää Helmi

tai muuten jäisi kokonaan syömättä.

Voitte kuvitella, ettei ole mukavaa katsoa tällaista lasta

kun normaalisti hän nauraa ja "höpöttää" tauotta!