Moniammatillinen vastaanotto

Otsikon mukainen tapaaminen oli meillä torstaina. Paikalla oli meidän perheen lisäksi kaksitoista henkilöä. Helmi toimii jo aika isona työllistäjänä tässä kaupungissa. Saman pöydän ääressä istui koulun henkilökuntaa, erityishuoltopiirin ihmisiä, sosiaalipuolen edustaja, fysioterapeutti, Helmin avustajat sekä lääkäri. Agendana oli kuntoutussuunnitelman uusiminen, lausunto korkeinta vammaistukea varten ja muut pinnalla olevat asiat. Niistä suurin on kuinka toimii yhtälö Helmin infektioherkkyys ja raju sairastaminen sekä koulu. Kaksi tuntia palaveerattiin ja neiti itse oli äänessä ihan koko ajan. Toki hänen mielipiteisiin ei sen kummemmin paneuduttu, muttei liene jäänyt kenellekään epäselväksi kuka oli päähenkilö! :)

Täytyy sanoa, että yhä vaan hienosti toimii asiat tässä kaupungissa (ainakin meidän kohdalla). Meitä kuunneltiin ja myös ymmärrettiin mitkä ovat ongelmakohtia meillä. Valitettavasti kenelläkään ei ole mitään ihmelääkettä, jolla Helmi saataisiin kestämään paremmin pöpöjä. Niinpä päätös olikin, että neiti jää toistaiseksi kotikouluun. Se on toisaalta myös suuri harmi, koska Helmi on supersosiaalinen savolaisgeeninen ihminen ja kaipaa ihmisiä ympärilleen. Nyt mietitäänkin kuinka voisimme järjestää tietokoneen kautta yhteyden luokan ja Helmin välille! Uskon vahvasti, että se onnistuu.

Toivottavasti tällä järjestelyllä saamme neidin pysymään terveenä ja toivottavasti myös avustajat tämän jaksavat. On kuitenkin rankkaa työskennellä ilman ympäröivää työyhteisöä ja sen tukea.
Opettaja toki käy välillä kotona katsomassa ja konsultoimassa.

Helmi vointi on onneksi koko ajan noususuuntainen. Kohtaukset ovat lieventyneet ja lyhentyneet ja iloista höpötystäkin on alkanut kuulumaan... :) Vielä kun yöt palautuvat normaaleiksi, niin ehkä äitikin täältä nousee!


Nyt ensintäkuulutetaan terveitä lapsia (ja miksei myös aikuisia) meillä käymään! Ottakaa rohkeasti yhteyttä, jos tiedätte, ettette kanna mitään infektion aiheuttajia... Saisimme pienennettyä sosiaalista tyhjiötä edes hieman!!!

Kuva otettu tänä aamuna postinhakumatkalla...

 

 

 

 

 

 

Loppuun minua koskettanut teksti

(ja sen myötä terveisiä Johannalle...)

 

 

 

"Sen verran"

Jos olis sen verran ehjä, että kestäis olla rikki.
Jos olis sen verran voimaa, että kestäis olla heikko.
Jos olis sen verran nöyrä, että kestäis pyytää apua.
Olis sen verran eväitä, kun on matkalla tarpeen.

Jos sais sen verran rohkeutta, ettei silmiä sulkisi.
Jos sais sen verran taakkoja, ettei toisten ohi kulkisi.
Jos sais sen verran voimaa, että jaksais pyytää apua....
Olis sen verran eväitä, kun on matkalla tarpeen.

-Jari Kekäle