Flunssaa ja pullaa

Täällä sairastetaan tai siis Helmi sairastaa... ja kellään ei ole kivaa. Viime viikolla meillä olivat isovanhemmat kylässä ja Helmi sai nauttia huomiosta sydämensä kyllyydestä. Ja äiti siivousavusta (nyt on talveksi pesty ikkunat ja sisältä puunattu muutkin paikat). Helmi ehti myös pullaa leipoa mummojen kanssa. Tosin silloin alkoi flunssa jo hiipiä... Huomasimme sen lisääntyneistä poissaolokohtuksista.

Neiti on todella tukossa. Hengittäminen on ollut hankalaa jo viikon. Sen lisäksi on pientä lämpöä. Maanantaina kävimme lääkärissä ja ab-kuurihan sieltä tuli: korvatulehdus.
Tekisi mieli itkeä, minunkin. Helmi ei ole yhtään oma itsensä. Kohtauksia tulee paljon ja päivät alkavat tajuttomuuskouristuksilla. Päivän mittaan on useita todella pitkiä poissaoloja. Luoja yksin tietää kuinka epi käyttäytyy sen jälkeen kun flunssa on voitettu. Kohtaustilanne on ollut koko kesän ja syksyn todella hyvä ja nyt hetkessä katastrofaalinen. Ja jos yhtään vanhat kaavat paikkansa pitävät, niin katastrofi voi jatkua viikon tai vuoden tai mitä vaan siltä väliltä.
Kaiken lisäksi nenästä vuotaa verta todella herkästi. Eilen illalla suihkusi 15 minuuttia ja kaikki paikat aivan veressä. Voitte kuvitella, että Helmi kuunteli ihan rauhassa kun painoin nenänvartta ja pidin kylmää niskassa, että vuoto tyrehtyisi. Kaksi ihmistä ei meinannut riittää pitämään tyttöä aloillaan ja sellaisessa asennossa ettei veri valuisi suuhun...
Juuri tästä syystä en kestä infektioita. Meidän elämä suistuu totaalisesti raiteiltaan. Meidän pitäisi kuitenkin hoitaa myös työmme. Ja kotityöt. Oikeasti olemme vankilassa ja vahdimme, (ja toivomme) että Helmi pysyy hengissä... Kovasti mietimme kuinka jatkamme kun Helmi tervehtyy. Meneekö hän lainkaan kouluun? Mikä olisi järkevintä? Seuraava flunssa ajanee ainakin äidin hulluuden partaalle, meillä kun ei ole sitä pientä nuhaa...

Voin kertoa, että myös viikon putkeen valvominen alkaa tuntua. Ilmeisesti ikää on tullut jo riittämiin, koska olenhan Helmin takia valvonut kaksikin vuotta yhtä soittoa (toki sen myös huomasi).

Helmi kuitenkin sairastaa urheasti. Aina kun hän jaksaa, niin vääntää hymyn, jopa naurun kasvoilleen ja yrittää myös piristää iskää ja äitiä. Kyllä me tämän jaksamme ja tästä selviämme, mutta useita tällaisia emme...

potilas

 

 

 



leipuri