kuva

kuva

tiistai 13. elokuuta 2013

Koululainen

Voisiko joku kertoa miten ihmeessä aika menee siivillä? Ihan äskettäin ihmettelimme vastasyntynyttä, ryppyistä ja huutavaa kääröä ja tänään se pötkylä lähti kouluun!!!

Viikon ajan olemme totutelleet tulevaan ja uuteen. Kesäloman alussa sanoimme Terhille heipat (emme todellakaan hyvästejä, sillä Terhi on lupautunut hoitamaan Helmiä jatkossakin, muttei toki enää päivittäin) ja viime maanantaina kotiimme saapui Titta. Iskä palasi kesälomalta töihin ja äiti alkoi tekemään töitä kotoa käsin ja opastamaan Tittaa. Hyvin ovat Helmi ja Titta toisiinsa tutustuneet ja yhdessä uutta oppineet. Luottavaisin mielin heidät tänä aamuna saatoin taksiin, vaikka hurjalta tuntuikin lähettää Helmi koulutielle... Hienosti päivä oli kuitenkin sujunut. Helmi oli ollut iloinen ja puhelias, vaikka aamulla kovin mietteissään ja kummissaan taksilla matkaan lähtikin.
Tästä se alkaa. Seuraava jakso elämässä. Meillä on iso ja reipas tyttö!

Mutta pakko myöntää, että muutos väsyttääkin. Äidistä tuntuu, että kaikki voimat ovat ihan loppu. On ollut niin paljon järjesteltävää ja selvitettävää. Helmin asiat ovat kaikille uusia ja kaikki täytyy muistaa kertoa. Helmi kun ei sitä itse pysty tekemään. Onneksi tässä samassa tilanteessa on myös muutama muukin perhe ja heidän kanssaan on voinut jakaa asioita ja miettiä mitä kaikkea täytyy huomioida ja muistaa... Ehkäpä jo jouluna tuntuu, että tätähän on jatkunut jo ikuisuus eikä mennyttä päivähoitoaikaa enää muistele ja kaipaa.
Kun kuitenkin niitä lankoja mitä käsissään pitää on miljoona ja kaikki täytyy muistaa. Mistään ei voi oikeasti höllätä tai muuten koko pakka räjähtää käsiin ja sen jälkeen on kaaos.
Tätä on todella vaikea selittää sellaisille, jotka eivät ole koskaan eläneet tällaista elämää. On miljoona eri tahoa ja kukaan niistä ei kommunikoi keskenään, vaan vanhempien tehtävä on selvittää joka suuntaan missä mennään. Oikeasti et voi hetkeksikään heittää vapaalle ja antaa tuulen kuljettaa.
Työpäivän jälkeen et rojahda sohvalle, vaan sinulla on oltava virtaa alkaa heti syöttää lastasi ja ehkä vielä vähän kuntouttaakin siinä sivussa. On huolehdittava, että kaikkia lääkkeitä on kaapissa, ettei reseptit vanhene, milloin on mikäkin terapia ja koska kuntoutussuunnitelma on uusittava.
Sitten päälle se normiarki: kaupassakäynnit, kodinhoito, oma työ ja kaikki muu. Sen lisäksi olisi kiva jossain välissä tavata ystäviäkin ja ehkä ulkoillakin. Näin syksyllä voisi säilöä satoakin talven varalle... Mutta omat voimavarat ovat aika rajalliset ja sitten kun tulee tällainen muutos, niin se raja vaan pienenee. Nyt toivonkin, että myös koulu ymmärtää meidän tarpeet... Helmi todellakin tarvitsee hyvin räätälöidyn ja yksilöllisenkin opetussuunnitelman. Jos vaatimustaso sieltä asetetaan kovin korkealle (esim. jokaiseen juttuun täytyy osallistua jne.) niin tämä korttitalo sortuu... Ja sitä emme todellakaan halua.

Tähän asti kaikki on kuitenkin sujunut hienosti! :) Katsotaan mitä sitten tapahtuu kun äitikin palaa fyysisesti työpaikalle...



Taksi odottaa jo, hieman jännittää
 
 
 

Tästä se lähti.
 
 
 
 
 
 
 
 


14 kommenttia:

  1. Onnea ja siunausta Helmin koulutielle!
    Äidille ja isälle paljon voimia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kirsi, kaikkia noita tarvitaan ja paljon!

      Poista
  2. Osuva teksti, jonka tunteet tunnistan hyvin, vaikkei meidän erikoisukkeli olekaan vielä kouluiässä. Mutta päiväkoti pitäisi kohta aloittaa, iik. Ja muutenkin... tuo sinun kuvauksesi siitä, mitä kaikkea pitäisi normiarjen lisäksi pystyä pyörittämään. Tuttua!

    Koulun aloittaminen on tosiaan tietynlainen siirtymäriitti elämänvaiheesta toiseen. Sen edessä on sallittua tirauttaa muutama kyynel. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, joskus tuntuu, että pitäisi monistaa itsensä tai ainakin revetä, että kaiken ehtisi tehdä... ja vielä hymyillen!

      Poista
  3. Älyttömän ihanasti kirjoitettu teksti vaikeasta aiheesta taasen kerran!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kirjoittaessa oli hieman tunteet pinnassa! ;) Olin jopa vähän kiukkuinen, enkä edes oikolukenut tekstiä ennen kuin julkaisin... Tämä on oiva tapa tuulettaa tunteita!
      Aurinkoista syksyä sinulle!

      Poista
  4. Onnea Helmin koulutielle ja voimia ja ymmärrystä kaikille siihen osallistuville, ennenkaikkea kotiväelle :)
    Aina se on jännää kun se koulu alkaa, mutta siellä teillä varmaan paljon "normaalia" jännempää. Toivotaan että kaikki menee niin hyvin kuin mennä voi ja Helmi nauttii erilaisesta arjesta ja opetuksista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ensimmäinen viikko takana ja ainakin Helmi on siitä nauttinut. Muuten on ollut hieman alkukankeutta, mutta eiköhän sekin siitä ajan kanssa... :)

      Poista
  5. Tänään meillä koululaisten syyskirkossa lauloimme virren 485. Sen neljännestä säkeistöstä tulitte mieleeni:
    "Oi siunaa, Isä Jumala, nyt koulunkäyntini. Jos minne tieni kulkeekin, saan jäädä suojaasi."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 Iskä saa kaivaa virsikirjan esille ja soittaa tämän meille... :)

      Poista
  6. Hei! Ihana kirjoitus ja niin tuttuja juttuja! Saanakin on kohta viikon ollut koululainen. Hyvin on mennyt, mutta neiti on tosi väsynyt kaikesta uudesta ja aikaisista aamuista!

    Myös äitiä on väsyttänyt nuo aikaiset aamut ja asioiden järjestäminen. Tällä lailla yömyöhäälle meinaa mennä ennen kuin kaikki on seuraavaa päivää varten valmiina.

    Saana kävi myös tänään saamassa siunauksen koulutielle. Hyvillä mielin siis eteenpäin, väsymyksestä huolimatta.

    Voimia sinne arjen pyöritykseen ja Helmille paljon rohkeutta ja reippautta koulutielle! <3

    Terkuin Elina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi!
      Meillä Helmi menee rehtorin luvalla aamuisin hieman myöhemmin kouluun, koska väsymys aiheuttaisi hyvin suurelle todennäköisyydellä epilepsian pahentumisen. Onnistuisiko teillä samanlainen? Helmi on myös hieman väsynyt, onhan kaikki uutta ja jännittävää...

      Ja saman väsymyksen olen huomannut itse. Ihan kun ei koskaan olis kesälomaa ollutkaan...

      Mutta kyllä kaikki järjestyy, ainakin sitten sopeuttamalla.

      Voimahalaus myös sinne!

      Poista
  7. Muistan joskus lukeneeni teidän blogista että. Helmillä on herätys joka aamu klo 5. Ei taida enää olla? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole, onneksi. Helmin kello kääntyi itsestään tänä kesänä ja sen myötä myös kohtaukset ovat vähentyneet... Johan sitä reilut kuusi vuotta herättiinkin 04 ja 05 välillä...

      Poista