Nappi irti!

Reilut kaksi viikkoa sitten Helmin nappi (gastrostooma) alkoi falskaamaan, eikä vaihtamisesta ollut vielä kovinkaan kauaa. Nappiahan ei meillä olla koskaan käytetty ravinnon antamiseen, siitä on nyt reilut kaksi vuotta mennyt Movicol-jauhe, eikä juuri mitään muuta. Kaiken lisäksi olemme keväällä aloittaneet Helmille vatsallaan tapahtuvan mallittamisen missä nappi on ollut kovasti myös tiellä. Samaan aikaan kun ruokaa alkoi tursuamaan napin juuresta, Helmi alkoi saada myös kohtauksia aina kun laitoimme hänet vatsalleen... Kovinkaan kauaa ei meidän tarvinnut pohtia, kun päädyimme napin poistamiseen (Minä olen ollut nappivastainen koko ajan. Se laitettiin niin heppoisin perustein ja koska Helmi pystyy syömään suun kautta ja myös kasvaa, niin minähän en edes suostuisi antamaan mitään kemiallista litkua lapselleni ravinnoksi.) Olin siis enempi kuin iloinen, kun tajusin, että pääsen siitä vihdoin eroon...
Ja koska elämä menee aina parhaalla mahdollisella tavalla, niin olemme saaneet tässä kesän aikana lähipiiriimme vatsakirurgin!!!! :) Tasan kaksi viikkoa sitten napin poisto sitten tapahtui. Lalli irroitti ja Jenny piti kiinni, äiti pakeni pihalle... :)

Kirurgi käski ottaa hoitajiin yhteyttä, että saisimme reiän hoito-ohjeet. No minä soitin seuraavana päivänä sairaalaan lasten kirurgiselle osastolle kertoen, että nappi on irti ja tarvitsisimme hoito-ohjeet... Ei mennyt sitten ihan käsikirjoituksen mukaan: hoitaja paniikissa selitti, että se reikä menee umpeen tosi nopeaan, voidaan joutua uusimaan koko operaatio jos ei heti saada reikään vaikka katetria... Sain johonkin väliin sanottua, että nappi poistettiin tarkoituksella! Niin EI kuulemma tehdä! Nappi laitetaan pysyvästi! Jep! Ilmoitin, että pois nyt kuitenkin on, kuinka hoidan? Ei pystynyt kertomaan, lupasi soittaa minulle myöhemmin. Tajusin, että olemme tehneet suuren rikoksen, poistaneet napin ihan ilman lupaa. :) Vaikeat vanhemmat täällä taas... Sillähän ei ole mitään merkitystä, että lapsi on meidän ja me hänen kanssaan elämme ja häntä hoidamme... Myöhemmin illalla soitto tuli. Hoitaja luki paperista hoito-ohjeet, jotka olimme jo itsekin netistä löytäneet. Sanoi vielä, ettei näitä nappeja kuuluisi poistaa.
No se asia oli kyllä jo tullut selväksi. Meidän nimet ovat varmasti isolla ja punaisella keskussairaalan papereissa. Toivottavasti Helmi kuitenkin jatkossakin saa hoitoa, jos sitä jossain akuutissa asiassa tarvitsee. Meidän oma lastenpolimme täällä aluesairaalassa suhtautui napin poistoon hyvin ymmärtäväisesti ja asiallisesti...

 Nappi vielä paikoillaan...

 

 

 

Nappi irti.

Lalli nauroi, että hänellä oli kyllä vahvasti ylikoulutettu assistentti napin poistossa.

Kiitos Jenny!

Reikä

tai no ei se enää mikään reikä ole.

Hienosti on parantunut,

tosin itse en ole siihen lainkaan koskenut,

muutaman kerran vilkaissut.

Tämä on ollut sellainen isä-tytär-juttu! :)

 

 

 

Mutta nyt siis jatkamme eloa ilman nappia,

eikä tee edes tiukkaa!