kuva

kuva

keskiviikko 1. toukokuuta 2013

Tylsää

Tästä meidän elämästä ei nyt kovin raflaavia blogipäivityksiä tehdä. Arkea arjen perään. Vappukin menee ilman juhlia. Helmi on nyt ollut viime perjantaista asti todella paljon kohtauksessa. Poissaoloa. Onneksi ne pienet hetket, jotka on läsnä, on todella vahvasti täällä. Mutta valitettavan paljon on pois... Syytä emme jaksa enää edes arvailla. Nämä poissaolot näköjään tulevat säännöllisen epäsäännöllisesti ja kestävät aikansa. Aina ovat loppuneet, eikä niihin auta mitkään balettiliikkeet...
Kurjia ovat joka tapauksessa ja syövät niin äitiä kuin isääkin.
Jäämme siis nyttenkin odottamaan, että loppuvat itsestään.

Ja sisäeristys on nyt todenteolla alkanut eli Helmi ei pääse lainkaan ulos ja jos me käymme pihalla, niin ulkoeteisessä on vaatesulkeiset. Pyyntöni kuuluukin: kuki nopeasti koivu!

Ja hampaat jatkavat tippumistaan, tätä tahtia jos putoavat, niin kesään mennessä on melko hampaaton tapaus tuo neiti! :) Siis nyt ovat molemmat yläetuhampaat poissa... Eikä tuota lasta voi nauramatta katsoa.

Apujoukot idästä ovat olleet seuranamme ja sen tuloksena kaikki ikkunat ovat pesty ja piha haravoitu - kyllä nyt taas kelpaa!





Uusia hampaita jo pukkaa läpi ja sen takia on omaa kättä
järsittävä tauotta...
 
 
 









6 kommenttia:

  1. Helmi on ihan selkeästi eskarilainen ja tuleva koululainen, kun hampaat lähtee!

    Toivon todella tuleville päiville vähemmän kohtauksia... Ja koivun nopeaa kukintaa toivotaan täälläkin!

    Äidille ja Isälle voimiavoimiavoimia!!!

    VastaaPoista
  2. Helmin kuulumisia lukiessa aina ieli herkistyy ja toisaalta nousee kiukku, että miksi ihmeessä, Helmin täytyy kärsiä näistä inhottavista kohtauksista. Voi kun apu löytyisi joskus.
    Näistä Helmin kuvista huokuu mukava tunnelma. Voi kun kohtauksia ei olisi, niin päivät olisivat kuvien kaltaista aurinkoista Helmiä. Helmi olet ihana!
    Voimia teille koko porukalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä uskon vahvasti, että vielä yksi kaunis päivä helpottaa. Ja onneksi neitimme on muut ajat tyytyväinen naurunappula!
      Kiitos voimantoivotuksista, niitä tarvitaan...
      Aurinkoista kevättä sinulle ja perheellesi!

      Poista
  3. Epilepsian edessä on kyllä monesti niin voimaton olo... Minäkin olen tullut siihen tulokseen, että kohtauspiikit tulevat ja menevät. Ihan sama millaisia kemikaalikoktaileja sitä sekottelisi. Melkein olennaisempaa tuntuu olevan hyvät yöunet ja tasapainoinen päiväelämä.
    Voimia arkeen! Kunpa pääsisitte pian ulkoilemaan koko perheen voimin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, säännöllinen rytmi on kaiken a ja o. Tasaisen tappava arki on ihan parasta epilepsian kannalta, vaikka se puuduttaisikin välillä. Mutta kun taas elää kohtauskierteessä, ajattelee ettei se arki ole lainkaan puuduttavaa.
      Tavoitteena on päästä juhannuksena ulos! Kaikki sitä ennen on plussaa... :)

      Poista