Tylsää

Tästä meidän elämästä ei nyt kovin raflaavia blogipäivityksiä tehdä. Arkea arjen perään. Vappukin menee ilman juhlia. Helmi on nyt ollut viime perjantaista asti todella paljon kohtauksessa. Poissaoloa. Onneksi ne pienet hetket, jotka on läsnä, on todella vahvasti täällä. Mutta valitettavan paljon on pois... Syytä emme jaksa enää edes arvailla. Nämä poissaolot näköjään tulevat säännöllisen epäsäännöllisesti ja kestävät aikansa. Aina ovat loppuneet, eikä niihin auta mitkään balettiliikkeet...
Kurjia ovat joka tapauksessa ja syövät niin äitiä kuin isääkin.
Jäämme siis nyttenkin odottamaan, että loppuvat itsestään.

Ja sisäeristys on nyt todenteolla alkanut eli Helmi ei pääse lainkaan ulos ja jos me käymme pihalla, niin ulkoeteisessä on vaatesulkeiset. Pyyntöni kuuluukin: kuki nopeasti koivu!

Ja hampaat jatkavat tippumistaan, tätä tahtia jos putoavat, niin kesään mennessä on melko hampaaton tapaus tuo neiti! :) Siis nyt ovat molemmat yläetuhampaat poissa... Eikä tuota lasta voi nauramatta katsoa.

Apujoukot idästä ovat olleet seuranamme ja sen tuloksena kaikki ikkunat ovat pesty ja piha haravoitu - kyllä nyt taas kelpaa!

Uusia hampaita jo pukkaa läpi ja sen takia on omaa kättä

järsittävä tauotta...