Verta, hikeä ja onnistumisia

Perjantaina Helmillä oli varattu aika labroihin. Kontrollia. Tulimme Lallin kanssa aiemmin töistä, jotta ehdimme. Meitä odotti silmiään räpsyttelevä tyttö (usein silmäräpsyt kasvavat sitten isoksi kohtaukseksi). Lähdimme kuitenkin kohti labraa. Perille päästyämme kohtaus oli jo täydessä vauhdissa. Labratäti katseli hetken sätkivää lastamme ja kysyi voiko hän soittaa lastenpolille? Kaiken mokomin. Siellä oli onneksi Helmin oma lastenlääkäri paikalla (joka oli myös määrännyt nämä labrat). Saimme käskyn lähteä polille. Lalli otti kouristelevan tytön kainaloon ja menimme kolme kerrosta ylöspäin. Polille päästyämme kohtaus alkoi jo laueta, mutta lääkäri ehti sen kuitenkin nähdä. Hän kyseli kuinka kauan tätä on jatkunut ja kerroimme että joulusta ja että olemme yrittäneet jo apuakin hakea, mutta olemme jääneet jonnekin byrokratian rattaisiin...
Tämä ihana lastenlääkäri tutki Helmin (kuunteli keuhkot ja katsoi korvat) ja määräsi lisää labroja: tarkistetaan lääkeainepitoisuus verestä... Ja sitten hän tarttui puhelimeen ja soitti neurologille! Nyt meillä on soittoaika ensi tiistaina neurolle. Näin ne asiat lopulta järjestyvät. Tiistaita odotellessa...



Perjantaina oli Helmillä myös fysioterapiaa. Alla kuvia kuinka meidän neiti nauttii treenaamisesta.
Niin ja kaikista näistä kohtauksista huolimatta Helmi ei ole taantunut, vaan päinvastoin mennyt hitaasti mutta varmasti eteenpäin. Hänen kropan hallinta on huomattavasti parempaa kuin aiemmin, hän jaksaa jumpan heittämällä läpi ja hän on silmin nähden mielissään kun saa rasittaa kroppaansa! :)

Peppu ylös - tätä liikettä voisi äitikin treenata.

Hymy varmaan hyytyisi nopeammin kuin Hempalla.

 

 



Seisominen on näin mukavaa...

 

 

 



Käveleminen vaatii hieman keskittymistä...

Olemme lähiaikoina menossa teettämään Helmille

uudet jalkatuet, niin saadaan parempi kävelyasento:

josko sitten jo juoksuun päästään?