Tämä on saanut minut ajattelemaan kaikkea ympärillä olevaa. Miettimään omia ajatuksia. Kiukustumaan turhanpäiväisistä valittajista. Miksi me ihmiset emme osaa olla kiitollisia. Miksi näemme ympärillämme vain epäkohtia. Valitamme turhasta. Olemme pikkumaisia. Eikö tärkeintä ole tämä hetki ja kaikki rakkaat siinä lähellä? Silmänräpäyksessä kaikki voi muuttua.
Todennäköisesti erityislapsen äitinä ajattelen hieman erilailla ja samastun Sennin vanhempien tilanteeseen todella vahvasti. Koskaanhan emme mekään voi tietää? (Toki ei kukaan muukaan...)
Mutta juuri tämän takia tällä viikolla aiheutti mielipahaa myös se, että meidän päätösten tekoa arvioidaan/arvostellaan... Helmi ei vieläkään ole päiväkodissa. Juuri nyt on niin paljon tauteja liikkeellä ja toivomme, että lapsemme säästyisi niiltä. Meille kun ne eivät koskaan ole lieviä. Me arvioimme itse milloin Helmin on "turvallista" mennä hoitoon ja kannamme päätöksen (vaikka tiedämme kuinka kovin Helmi tykkää kavereista ja hälinästä ympärillään). Me kannamme "taakkamme" myös silloin, jos Helmi sairastuu, ja entäpä jos sen seurauksena tapahtuukin se pahin? Löytyykö silloinkin arvostelijoita? Tuleeko joku kantamaan sen surun ja tuskan kansamme?
Toki sitä toivoisi, että itsekin osaisi olla arvostelematta toisten tekoja ja valintoja. Jokainen meistä kai parhaansa yrittää...
Tällaista ja paljon muuta olen viikon ajan pohtinut. Usein ajatukset Sennissä ja hänen vanhemmissaan. Heille toivotan sydämestäni jaksamista ja voimia! En edes pysty kuvittelemaan sitä surun ja tuskan määrää...
Tieto Sennin pois nukkumisesta veti hiljaiseksi täälläkin. Tekin olette olleet mielessäni tällä viikolla paljon.
VastaaPoistaTe teette Helmin kohdalla ne teidän perheen parhaaksi näkemät ja kokemat ratkaisut. Arvostelijoita riittää aina. Toisten elämää on niin paljon helpompi ruotia kuin omaansa. Ei teidän tarvitse välittää muiden puheista! Mutta tiedän niiden sattuttavan...
Ja täällä on yhden vapaaehtoisen käsi pystyssä. Minä tulen kantamaan teidän kanssanne surua ja tuskaa. MUTTA toivon todella, ettei sellaista suurta surua ja tuskaa tule...
Iso ja lämmin voimahalaus!
Kiitos KirsiMaritta! <3
PoistaHämmästelen minäkin täällä, jos joku on ollut niin ajattelematon, ettei käsitä infektioriskien eliminoimisen tärkeyttä Helmin ollessa kyseessä. Pelkkä kauppareissu "kulkutautien" aikaan ihmistungoksessa voi aiheuttaa kohtalokkaan infektion.
VastaaPoistaPäiväkotien suhteen kun on vielä vallalla sellainen surkea käytäntö työelämän vaatimusten pakottamina, että monet tuovat alkavasti sairaan lapsen hoitoon, jotta voivat sitten jäädä hyvällä omallatunnolla hoitamaan lasta kotiin, kun päiväkodista soitetaan kesken päivän lapsen olevan sairas.
Helmin kohdalla on tärkeintä laittaa asiat tärkeysjärjestykseen, vaikka sitä tietämättömät arvostelisivatkin. Tärkeintä on, ettei Helmi saa yhtään turhaa tautia välinpitämättömän suojaamisen takia. Vaikka kaverit ja touhu ympärillä tuovat hänelle iloa, se tulee vasta kodin turvan ja läheisten huolenpidon jälkeen.
Sennin perhe on ollut minullakin koko viikon mielessä. Ei oikein osaa pukea tunteita sanoiksi.
Minä kyllä pidin, Niina, tästä kirjoituksestasi. Hyvä, että jaksat pitää vahvasti pienen puolta.
Iso kimppu vaaleanpunaisia tulppaaneja keittiösi pöydälle!
Kiitos kannustavast kommentistasi!
PoistaTässä arkana esitän... noihin flunssiin ja niitten ehkäisyyn on olemassa Echinaforce ja Pakmus eli pakurikääpä-mustaseljatabletit. Tuo jälkimmäinen on kuulemma tehokasta... jos auttaisi Helmilläkin torjumaan flunssat.
VastaaPoistaEn kyllä tajua miten joku voi arvostella jos pitää lapsen pois sieltä missä nuhat liikkuu... ei niitä tartte kuunnella ees.
Emme me uskalla antaa Helmille mitään extraa. Jo ihan neutraalit d-vitamiinitkin aiheuttavat vatsanväänteitä. Echinaforce sisältää kaiken lisäksi niin paljon alkoholia, että se sulkee sen pois ja olen lukenut pakurikäävän aiheuttavan joillekin allergiaa eli sekin on pois suljettu vaihtoehto. Eristys on valitettavasti Helmin kohdalla se ainoa, joka pitää pöpöt edes jollain lailla kurissa...
PoistaTulin vaimoni suosituksesta tätä blogiasia tutkailemaan. Äärettömän koskettava blogi. Jään lukemaan jatkossakin. Kiitos, kun jaat välähdyksiä arjestanne.
VastaaPoistakeskellakaikkea.blogspot.fi
Kiitos kauniista sanoistasi ja kiva kuulla, että pidät blogistamme! Erityinen kiitos hämmentävästä postauksesta, minkä olit tehnyt omaan blogiisi. Se kyllä lämmitti mieltä!
PoistaVoi Niina.. Virtuaalihalaus <3<3<3
VastaaPoistaTaakankantajia ei löydy kotiin, valitettavasti.. Vanhempina te olette Helmin hoidon asiantuntijoita ja sen pitäisi olla riittävä peruste. Voimia paljon teille<3
Voimia ja halauksia myös sinne teille! Tiedän, että jaat nämä tunteet kanssani! D:lle erityisen paljon voimia ja enkeleitä! <3
PoistaEksyin blogiisi. Ja jumituin.
VastaaPoistaMiten ihanan ja valloittavan lapsen olettekaan lahjaksi saaneet! Sydämeni suli, kun katsoin videota Helmin nukkumaanmenohetkestä...
Kiitos. Mekin olemme onnellisia Helmistä! Toivottavasi eksyt blogiimme toistekin! :)
PoistaJotenkin tahtoisin lenssujanne helpottaa... oletteko kokeilleet sarvikuonoa l. nenän huuhtomiskannua? Sitä suosittelevat jo sairaanhoitajatkin. Ainakin te aikuiset sitä voitte käyttää ja teidän takana on tietysti uskaltaako sitä käyttää tyttärellänne. Oloa se huomattavasti auttaa.
VastaaPoistaKaikkea hyvää teille ja enkeleitä ympärillenne!