Koulua, kohtauksia ja kevättä kohti...

Tälläkin viikolla ovat kohtaukset pitäneet Helmiä otteessaan. Keskiviikko oli kaikista pahin. Sai Lallin tarttumaan puhelimeen. Torstaina hän soitti lastenneurologian polille, josko olisi saanut soittoajan neurologille, joka on hoitanut Helmiä vauvasta asti. Ei saanut! Meidät on siirretty kehitysvammahuoltopiirin asiakkaiksi. (Tämän toki tiesimme, mutta meille oli kerrottu, että epilepsian suhteen apu tulee keskussairaalalta.) Tuolla kehitysvammahuoltopiirillä kun ei ole neurologia, ei ainakaan näin vaikean epin hoitoon.
Myönnetään, hieman keljutti hetken. Sitten sisuunnuimme.
Tämä tilanne on toki itse aiheutettu: emme ole helppoja vanhempia. Emme purematta niele kaikkea, emmekä ole valmiita syöttämään lastamme vihannekseksi miljoonilla eri lääkkeillä. (Tämä on vähän kärjistettyä...) Haastamme ja kyseenalaistamme välillä myös lääkärin! Otamme itsekin asioista selvää! Haluamme lapsellemme vain parasta! Tässä siis tulos: hoitakaa sitten lapsi keskenänne!
Sorry Hemppa! Mutta mehän hoidamme. Emme tosin vielä tiedä kuinka tämä kohtailu saadaan ratkottua. Sitä on siis nyt jatkunut kuukauden, syklillä n. viisi päivää kohtauksia ja saman verran hyviä päiviä ja taas alusta...
Mutta lupaan, että näytämme vielä pitkän nenän kaikille epäilijöille. Epin suhteen siis jatkamme asian ratkomista...

Sitten iloisempiin asioihin: Helmi kävi perjantaina koulussa. (Terhin kanssa.) Taksi haki heidät aamulla meidän pihasta ja palautti samaan paikkaan lounaalle. Ja hienosti oli mennyt! Ensimmäinen kouluun tutustuminen siis takana ja lisää tulossa... Helmi on kovin innoissaan!

Hänestä on myös tullut mahdoton "pajattaja". Puhuu lähes tauotta ja mielellään äidin puhelujen päälle... Rasittavaa! :) Sama höpötys jatkuu illalla myös sängyssä, kun äiti ja isä yrittävät nukkua. Keneen lie tullut? Vai liekö vaihdokas? :)

Viikonloppuna on aurinko pilkistellyt...

Tässä neiti tankkaa d-vitamiinia.

 

 

 

Kevättä odotellessa tulppaaneja

 

 

 

Huuruinen navetan seinä