Munkkeja ja maatuskoita

Eihän vappu ole mitään ilman munkkeja. Tein eilen litran taikinan ja aloin vääntämään... Lalli toimi pääpaistajana. Helmi pidettiin kaukana. Neidillä on yhä lämpöä ja on todella tukkoinen. Kohtauksiakin riittää. Myös iskä on saanut tartunnan ja niiskuttaa, mutta on ihan hyvässä kunnossa. Äitiin ei onneksi pöpöt ole iskeytyneet...

Rapiat kuusikymmentä munkkia saatiin paistetuksi.

Paria lukuunottamatta kaikki meni.

Soitettiin "lapset" ja ystävät hakemaan

ja toivotettiin hauskaa vappua!

Täällä neljän seinän sisällä innostuin kuvaamaan minulle tärkeitä esineitä. Helmin kummitäti kävi tässä taannoin Pietarissa ja postitte meille aitoja venäläisiä maatuskoita. Ihania! En tiedä miksi ne minua niin viehättävät. Ehkäpä juuret siellä rajanpinnassa nostavat päätään. Lalli ei ole niistä ehkä yhtä innoissaan kuin minä. Edessä olevaon hieman erilainen. Ei aukea, vaan sisällä on joku helistin - arvaatte varmaan, että tämä yksilö on Helmin ja saa olla myös mukana leikeissä.

Olohuoneen nurkassa meitä tuijottaa kultainen sammakkoprinssi.

Hyvä tyyppi, tosin kukaan ei ole uskaltautunut suutelemaan...

 

Enkelit ovat lähellä sydäntäni.

Tähän sytytän kynttilän aina kun muistan.