Allergiaa ja ahdistusta

Ihanat neljän päivän vapaat. Niitä on vietetty hieman ristiriitaisissa tunnelmissa. Helmin flunssan lopussa aloimme antamaan neidille Avamys-nenäsuihketta. Olimme sitä mieltä, ettei Helmilläkään nuha kolmea viikkoa kestä eli pakko olla allergiaa. Tämä on tuttua aikaisemmilta keväiltä. Kuten myös se, että Helmille ei löydy sopivaa allergialääkettä. Kaikki mahdolliset on jo taidettu kokeilla. Ja jokainen sekoittaa epin.

Nyt ajattelimme, että jospa pärjäisimme pelkästään tällä uudella nenäsumutteella. Väärin meni. Se kyllä helpotti nuhaa, mutta muuten siitä seurasikin katastrofi. Kohtauksia alkoi tulemaan viime viikonlopulla. Yhtäjaksoista nykinää (kuin sähköisku menisi kropan lävitse) kesti pahimmillaan 45 minuuttia. Ja voitte kuvitella, että sellaisen jälkeen Helmi oli totaalisen puhki.

Maanantaina soitto lääkärille ja nenäsuihkeen lopetus. Kohtaukset alkoivat vähentyä. Nyt olemme ilman allergialääkitystä ja Helmi on lukittu neljän seinään sisään. Mikä tarkoittaa myös, ettei päiväkotiinkaan päästä, ainakaan ennen koivun kukinnan loppumista. Kurjaa.
Luulisi nyt sitten tämän riittävän. Mutta ei. Tämä aamu alkoi isolla kohtauksella ja jatkui kolmen tunnin mittaisella poissaololla. Päivän mittaan Helmi on ollut pieniä hetkiä läsnä ja sitten taas reilun tunnin poissaolossa.

Ei hymyilytä, ei. Mutta minkäs teet. Uskomme ja toivomme, että tämä on taas ohimenevä vaiva. Syykin on epäselvä. Itse veikkaisin, että siitepölyä pääsee kuitenkin sisään jonkin verran, vaikka meillä on ikkunat aina suljettuina ja ovesta pujahdamme nopeasti...
Neurologillekaan ei oikein houkuta soittaa, kun sieltä neuvona on kuitenkin lääkenosto ja siihen emme nyt siitepölyaikaan lähde. Eli näillä mennään nyt.

Elämästä emme kuitenkaan voi lakata. Olimme jo aikoja sitten varanneet nosturin vuokralle näille vapaille ja suunnitelleet talon maalauksen. (Piti tehdä jo vuosi sitten, mutta silloin ei löytynyt rakoa.) Nyt iskä on killunut taivaissa aamusta iltaan ja talo on vihdoinkin saanut oikean värin pintaan.
Äiti on hieman puhki. On aika raskasta katsoa, kun oma lapsi on tuossa kunnossa ja mitään et voi tehdä. Onneksi mummo on ollut seurana. (Ja pessyt kaikki ikkunat - se helpottaa hieman!)

Iskä korkeuksissa.

 

Tämän verran äiti on ulkoillut.

Kävin ostamassa enkeleiden seuraksi enkelipelargonioita...