kuva

kuva

torstai 1. maaliskuuta 2012

Hullunkurinen perheemme

Kuten jo tiedättekin, me asumme kaukana kaikista  (biologisista) sukulaisistamme. Mummoloihin on matkaa rapiat 500 kilometriä. Samalla seudulla asuvat myös Helmin enot ja täti perheineen. Matka on pitkä ja välillä ikäväkin vaivaa. (Ja lisäksi iso joukko ystäviämme asuu siellä).

Muttei hätä ole tämän näköinen. Olemme onneksi sen verran sosiaalisia (omituisia) tapauksia, että olemme rakentaneet tänne oman geologisen perheen, joka on ihan yhtä läheinen kuin ne biologisetkin sukulaiset siellä toisella puolen maata. Tämän geologisen perheen lisäksi olemme saaneet täältä lukuisan joukon ystäviä, jotka ovat meille tärkeitä ja joihin voimme luottaa ja nojata.

Tämän perheen syntymiseen on vaikuttanut moni asia, emme me ole näitä ihmisiä ihan pystymetsästä repineet. (En kuitenkaan halua ihan yksityiskohtaisesti näin julkisesti kaikkea kertoa, tärkeintä on, että olemme nyt "perhe"!)   
Minä uskon, ettei mikään kohtaaminen ole sattumaa, vaan kaikki on suunniteltua ja jokaisella tapaamallamme ihmisellä on tarkoitus.

Kunpa ihmiset avaisivat silmänsä ja huomaisivat mikä joukko enkeleitä heidän lähellään on. Minä olen todella kiitollinen jokaisesta minuun tai meidän perheeseen jollakin tapaa liittyvästä ihmisestä. Jokainen on tärkeä ja jokaisella on oma roolinsa meidän elämässä. Kiitos siis teille kaikille ihanille, niin kaukana kuin täällä lähelläkin! Olette tärkeitä!





Geologinen perheemme
(jonka kuvaaminen oli lähes mahdotonta, mutta kaikki nyt ovat kuitenkin samassa kuvassa...)
Keskellä olemme me itse ja vasemmassa laidassa Jukka-poika ja miniä Jemina. Oikealle puolelle ovat parkkeeraneet tytär Jenni ja vävy Ville sekä ihana Lilli! :)
Harmi vaan, että tällaiset "kaikki kotona"-hetket ovat harvinaisia.





7 kommenttia:

  1. Heipparallaa!ihana lukea taas kuulumisia. Miten muuten päädyitte tänne länsirannikolle? :)

    VastaaPoista
  2. No kun tuo ukkeli asui jo täällä (työn perässä) kun tavattiin, niin vaihtoehtoja oli sitten aika vähän... Ja mukavaahan täällä on, kun vielä oppii ymmärtämään teidän kielen! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) no kyl se siitä luontuu se kielikin ajan kanssa.

      Poista
  3. Mahtava tämä teidän geologinen perheenne! Ihana kuulla, että muillakin on tälläisiä. (Itse vaan en ole osannut noin hienoa sanaa käyttää...) Nuoruudessani ystäväni "adoptoi" itse itsensä meidän perheen tytöksi, minun siskoksi. Yhteys säilyy ja hän jopa lähettää äidilleni äitienpäiväkortteja edelleen, vaikka myrskyisistä teinivuosista on aikaa...

    Tälläisistä upeista ystävyyttä syvemmistä asioista ei biologiset sukulaiset saa edes loukkaantua. Ei se ole keneltäkään pois. Päin vastoin! Kaikki rikastuvat.

    ONNEA geologiselle perheellenne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitosta vaan. Joo, ei se aina vaadi biologista sukulaisuutta, että perhe syntyy... enkä usko, että sukulaisemme tästä pahastuvat. Onhan se heillekin helpotus, että meillä on täälläkin läheisiä ihmisiä!

      Poista
  4. Heips!

    Eksyin juuri blogiisi sattumalta.

    Onko teistä ollut juttua Meidän perhe lehdessä joskus? "Tarinanne" kuulostaa vaan niin tutulta, muistelen että olisin lehdestä vastaavaa lukenut :)


    En ole kahlannut koko blogia vielä läpi, mutta saako kysyä, että onko teille koskaan selvinnyt mistä Helmin kehitysvammaisuus johtuu, ts. onko synnytyksessä sattunut jotakin vai onko etiologia jäänyt avoimeksi? Ei sillä että se olisi nyt merkityksellistä, mutta tuli mieleeni. Toivottavasti et pahastu kysymyksestäni :)


    Mukavaa kevättä ja tulevaa kesää teille koko perheelle!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että eksyit ja vielä mukavampi, että jätit kommentin. Toivottavasti vierailet blogissamme jatkossakin... :)

      Kyllä meistä oli juttu viime heinäkuussa Meidän Perheessä.

      Ja en toki pahastu kysymyksestäsi. Helmi syntyi terveenä 9 pisteen tyttönä. (minulla oli kyllä koko ajan sellainen olo ettei kaikki ole kunnossa, mutta se pistettiin vaan hysteerisen, liian vanha ensisynnyttäjä-äiti piikkiin.) Synnytys ei edennyt millään muotoa ja jouduttiin sektioon, mutta kaikki meni kuitenkin hyvin... N. 3 kuukauden iässä Helmi sai ensimmäiset epileptiset kohtaukset ja siitä alkoikin sitten vyyhti aukeamaan. Mutta yhä edelleenkään ei etiologia ole selvä. Viimeksi joulukuussa oltiin lihas- ja maksabiopsioissa Lastenlinnassa. Lihasnäytteen tulokset olivat normaalit ja maksan reparoimista jatkettiin kohonneen rasvapitoisuuden vuoksi. Tuloksia siitä pitäisi tulla ensi viikon torstaina (tai ainakin silloin on lääkärin soittoaika!)

      Nyt tosin olemme päättäneet, että syy saa jäädäkin mysteeriksi, koska kaikki tutkimukset ovat niin rankkoja anestesioineen, emmekä näe syyn selvittämistä niin tärkeänä... Toki olisihan se hienoa jos olisi jokin verrokkiryhmä, mutta kun syytä ei ole vieläkään löytynyt, niin tuskin niitä vertaisiakaan kovin montaa on... Ja Helmi on kyllä ihan huippuyksilö! Olemme todella kiitollisia erityisestä lapsestamme!

      Poista